Vielä takaisin Suomeen ja matkavalmisteluihin. En varmaankaan muista kaikkia asioita, mitä piti hoitaa ennen lähtöä, mutta yritän nyt jotain listata. Lisäilen sitten vaikka myöhemmin  jos muistuu mieleen jotain muuta. Eli ensinnäkin paikan valinta. Meksiko valikoitui minun ja matkatoverini Inkerin määränpääksi aika sattumalta. Olin jo pari vuotta sitten pyöritellyt ajatusta tänne lähdöstä päässäni yhtenä vaihtoehtona. Meksikossa viehättivät silloin kai suunnilleen samat asiat kuin nytkin. Arkkitehtuuri tietysti. Mielikuvani meksikolaisesta arkkitehtuurista, simppelit muodot sekä  hauskan väriset kivitalot, on osoittautunut oikeaksi. Toki taloja löytyy laidasta laitaan, mutta joukossa on tosi paljon sellaisia helmiä kuin kuvittelinkin. Meksikon kulttuuri ja taide kiehtoi muutenkin, olen Frida Kahlo-fani, ja kuolleiden päivään liittyvä estetiikka sekä traditiot ovat kiehtoneet minua jo pitkään. Valitettavasti kuolleiden päivä jäi kokematta, kuten muutkin fiestat, jotka tuntuvat melkein kaikki sijoittuvan vuoden viimeiselle puoliskolle. Ruokakulttuuri oli tietysti yksi plussa, koska tykkään hyvästä ruuasta. Maapallon toiselle puolelle matkustaminen, aivan erilaisen kulttuurin omaksuminen ja uuden kielen opettelu tuntui  kerta kaikkiaan niin suurelta haasteelta, että siihen tarttuminen olisi varmasti todella palkitsevaa. Varsinkin kun täkäläisessä elämänasenteessa on juuri sitä, mitä kaipaisin omaan ajatusmaailmaani ja yleensäkin suomalaisten mentaliteettiin hieman lisää.

Ajatus vaipui kuitenkin väliaikaisesti unholaan, sillä en olisi rehellisesti sanottuna uskaltanut lähteä näin kauas yksin. Suunnittelimme tahoillamme lähtevämme Eurooppaan, Inkeri Hollantiin ja minä Tshekkiin. Jossain vaiheessa Inkeri kuitenkin ehdotti puolileikillään, että mitä jos lähdettäisiin Meksikoon yhdessä. Vitsi herätti kuitenkin ajatuksen uudelleen henkiin, ja lopulta huomasimme täyttävämme hakupapereita. Lopulliset perustelut maavalinnalle olivat suunnilleen seuraavat: Koska vaihtostipendi on sitä suurempi, mitä kauemmas lähtee (matkakulujen kattamiseksi), kannattaa lähteä mahdollisimman kauas. Ei muuten välttämättä tulisi omilla rahoilla lähdettyä. Ja minne kauas? No, Meksikoon on arkkitehtiosastolle 2 paikkaa. Ei kai meiltä sinne kukaan muu halua. Mennään sinne, että päästään varmasti. Todella vahvat perustelut siis...

Haun ensimmäinen vaihe, TTY:n haku taisi olla joskus viime vuodenvaihteen kieppeillä. Ennen tai jälkeen joulun. En nyt tosiaankaan muista. Näköjään tämä blogi tulee ihan tarpeeseen, jos aion muistaa mitään vaihdosta vuoden päästä, sillä en näköjään muista niistä hakupapereistakaan juuri mitään. Kai ne olivat melko yksinkertaiset. Kun TTY:n päätös vaihtoon valituista tuli, piti täyttää toisen vaiheen hakupaperit, eli vaihtokoulun paperit. Kai ne olivat lähinnä muodollisuus, sillä TTY suositti kouluille käsittäkseni yhtä oppilasta yhtä vaihtopaikkaa kohti. Tätä vaihetta varten piti kuitenkin täyttää monimutkaisemmat paperit ja lähettää kasa liitteitä, mm. CV: espanjaksi. Kaikki piti lähettää muistaakseni kolmena kopiona.

Tänne aikova tarvitsee mukaansa espanjankielen taitoa ja seikkailumieltä sopivaksi katsomassaan suhteessa. Olemme melko olemattomalla kielitaidollamme pysyneet hengissä, ja pärjänneet oikeastaan olosuhteisiin nähden aika hyvin. Kaikki olisi silti vain niin paljon helpompaa jos puhuisi kunnolla espanjaa. Hakuprosessin aikoihin en  osannut puhua kieltä sanaakaan. Aloitimme opinnot kansalaisopiston kurssilla tämän vuoden alussa, sillä yliopistolla ei alkanut alkeiskursseja ennen syksyä. Kurssi osoittautui kuitenkin niin hidastempoiseksi, että menimme TTY:llä syksyllä taas alkeiskurssille ja opimme siellä noin kahdessa viikossa saman, mitä kansalaisopistolla koko keväänä. Alkeiskurssi loppui vasta juuri ennen lähtöämme. En kurssin jälkeenkään osannut kuin alkeet, enkä edelleenkään osaa. Uskoisin kuitenkin oppivani täällä aika paljon ja ehkä jo oppineenikin jonkun verran, sillä todella harvat meksikolaiset tuntuvat puhuvan englantia. Monterreyssä osataan sentään jonkun verran, mutta Mexico cityssä ei käytännössä lainkaan.

Matkaliput kannattaa ostaa madollisimman ajoissa. Hankimme omamme aika viime tingassa, 2.10. Kilroyllä sanottiin, että kaikki lennot suunnilleen joulukuun puolestavälistä tammikuun alkuun ovat jouluhinnoissa, siis reilusti normaalia kalliimpia. Päätimme sitten tulla mielummin reilusti etukäteen, kuin viime hetkellä. Viimeinen päivä, jolle oli järkevän hintaisia lippuja jäljellä, oli 12.12. Saimme suunnilleen viimeiset jäljellä olevat paikat koneeseen. Hinta Air Francen lennolle Helsinki-Pariisi-Mexico City oli vähän alle 1000 euroa. Päätimme lomailla Mexico Cityssä muutaman päivän ja ostaa  liput Monterreyhin sieltä. Matka olisi taittunut kätevästi bussilla 12 tunnissa, mutta päädyimme tällä kertaa kuitenkin kotimaan lentoon, koska meillä oli kaikki matkatavarat makanamme ja hintaero ei ollut päätähuimaava. Lento kesti jotain puolisentoista tuntia ja maksoi 1077 pesoa eli alle 70 euroa.

Muita hoidettavia asioita Suomessa olivat passin uusiminen, viisumin hankinta, vakuutus, luottokortit ja muut pankkiasiat, osoitteenmuutos postille ja maistraatille. Minun piti myös hankkia rakkaaseen kämppääni vuokralainen siksi aikaa ja varastoida kaikki rakkaat roinani. Sekä löytää rakkaista rakkaimmille kissoilleni hoitopaikka vaihdon ajaksi.

Viisumimuodollisuuksista saa infoa suomen Meksikon suurlähetystöstä. Vaihtoehtoina on tulla maahan opiskelija- tai turistiviisumilla. Itse hankin opiskelijaviisumin. Sekin, tietysti, jäi aivan viime hetkeen. Inkeri vei meidän molempien viisumihakemukset liitteineen suurlähetystöön puoltatoista viikkoa ennen lähtöä, ja hain valmiin viisumin kaksi päivää ennen lähtöä. Suomen päässä viisumin hankkiminen oli helppoa. Täällä päässä odottavasta paperisodasta olen kuullut kauhukertomuksia. Kerron lisää sitten kun saadaan prosessi käyntiin. Se kai pitäisi ainakin aloittaa kuukauden sisään saapumisesta ja tarvittavien dokumenttien määrä on melkoinen. Voi voi...

Pankkiasiat olisi todellakin pitänyt hoitaa aiemmin kuntoon. Minulla oli ONNEKSI jo valmiiksi sekä Visa Electron että Mastercard pienellä luottorajalla. Päätin kuitenkin hommata vielä Visan isommalla luottorajalla. Ei nimittäin olisi ollenkaan kivaa huomata olevansa täällä ilman toimivaa maksuvälinettä. Meksikon posti kun ei ole niitä luotettavimpia, eli kortteja ei ihan tavallisella postilla lähetellä suomesta. Marssin siis pankkiin sattumalta kahta viikkoa ja päivää ennen lähtöä. Siellä kuulin että visakortin toimitusaika on kaksi viikkoa. Se kuulosti vähän huolestuttavalta, mutta täti tiskin takana vakuutteli että ei hätää, kortit tulevat yleensä hyvissä ajoin. Ei siis huolta. Tilasin siis kortin Helsinkiin yhteen konttoriin, sillä tiesin olevani viimeiset päivät ennen lähtöä Tommin luona Helsingissä. Odottelin sitten kirjettä joka kuulemma tulisi ajoissa ja kertoisi että kortin voi noutaa. Eipä tullut. En kuitenkaan huolestunut sillä postini seikkailivat matkalla Mikkelin osoitteeseeni (kuten aina kun tekee osoitteenmuutoksia liian myöhään.) Muutamaa päivää ennen lähtöä menin kyseiseen konttoriin kysymään, onko kortti tullut. Täti sanoi ensin, että mitään tilausta ei näy hänellä koneella. Sitten soitto luottokuntaan. Tilaus löytyi, mutta kortti ei ollut tulossa ajoissa. Luottokunnassa kun oli ruuhkaa.

Koko pankkireissu oli aika absurdi. Siellä, Suomessa siis, sain oikeastaan "meksikolaisempaa" palvelua, kuin vielä kertaakaan täällä Meksikossa. Eli siis, kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään, asiat eivät tapahdu ajallaan, mutta  kaikki ovat erinomaisen ystävällisiä ja auttavaisia. Lopputulos oli, että korttini lähetettiin lähtöni jälkeen Mikkeliin (minne sen ei alun perinkään pitänyt tulla), äidin piti palauttaa se pankkiin tuhottavaksi, luottokunnassa tekivt minulle uuden kortin joka lähetettiin Helsinkiin siihen konttoriin minne sen piti alunperin tulla, josta ne lähettävät sen minulle kuriiripostilla kunhan ilmoitan osoitteen ja puhelinnumeron. Meinasivat vielä periä minulta maksun kuriiripalvelusta, mutta sain puhuttua pankin maksamaan. Niin, ja Inkerin Visalle meinasi käydä samalla tavalla. Inkeri täytti hakemuksen nettipankissa, ja liitteeksi tarvittavan opintorekisteriotteen toimittamisessa luottokuntaan tuli säätöä. Inkeri kuitenkin sai ajoissa tietää, että pienestä maksusta Visan saa pikana luottokunnasta. Jos olisin tiennyt moisesta ajoissa, olisin valinnut suosiolla pikatoimituksen ja välttynyt paljolta sähläämiseltä.

Joo-o. Tästä oli pakko hieman avautua. Mutta ei se ollut oikeasti niin vakavaa. Pärjäisin varmaan ihan hyvin näillä tämänhetkisilläkin korteillani täällä. Mutta hyvä, että pankki toimittaa kortin kuitenkin perille. Lisäksi otin mukaan vielä matkashekkejä ja käteistä. Triplavarmistus. Myös nettipankin tunnuslukuja tilasin lisää etteivät lopu kesken, ja muutin kaikki mahdolliset laskut tulemaan suoraan nettipankkiin. Vakuutukset tänne Meksikoon ovat aika kamalan kalliita, koska täällä on niin vaarallista (!) mutta vakuutuksen hintaakin sain inttämällä ja neuvottelemalla tiputettua satasella ensimmäisestä tarjouksesta. Ennen minulla ei ole mitään vakuutuksia ollutkaan, nyt on kaikki mahdolliset.

Vuokralainen kämppääni löytyi ihanan helposti ja jo ennen kun ehdin alkaa asiasta stressaamaan. Vuokralainen on vielä tuttu, Tommin kaveri joka oli sopivasti lyhyehköaikaista asuntoa vailla. Huonekalut ja muut tavarat sain jättää kämpän vieressä olevaan varastohuoneeseen. Kissojen hoitopaikkaa aloin etsimään jo ikuisuus sitten. Taisin aloittaa kyselyn jo ennen kun olin päättänyt koko vaihdosta, sillä jos kissoille ei olisi hyvää kotia siksi aikaa löytynyt, en kyllä olisi lähtenyt minnekään. Hyvä että olin ajoissa, sillä useampi potentiaalinen hoitaja ehti perua vuoden kuluessa. Kaikki järjestyi kuitenkin hienosti; kissat menivät tätini luokse maalle, jossa voivat kuulemma paksusti ja pääsevät nauttimaan ulkoilmaelämästäkin. Kunnon kissanpäivät. Ikävä niitä poikia on kyllä jo nyt, ja pelottaa etenkin, että antaako mammanpoika Uuno tätä "hylkäämistä" koskaan anteeksi. Rullesta en ole huolissani, koska se on kaikkien kaveri ja mestarisopeutuja.

Luulin että en ehtisi ollenkaan hyvästellä ihmisiä, mutta kyllä sitä aikaa kuitenkin sen verran, että ison osan kavereista ehdin nähdä. En läheskään kaikkia, mutta paljon kuitenkin. Varsinaisia läksiäisiä vietettiin kahdesti. Tampereella oli Inkerin kanssa yhteiset läksiäiset isommassa mittakaavassa, ja Mikkelissä pienet mutta railakkaat. Tai no olihan meitä sielläkin ihan kunnon porukka. Molemmissa tequila virtasi ja oli ihan huippua.  Saatiin jopa läksiäislahjoja! Kiitos kaikille! Ja olihan niitä "epävirallisiakin" läksiäisiä jokuset. Vanhemmat ja isovanhemmat oli myös hyvästeltävä, sekä tietysti Tommi. Viimeiset yöt olin Helsingissä. Kaiken haikeuden keskellä helpotti ajatus, että netti ja skype toimii täälläkin, ja puoli vuotta on lopulta aivan älyttömän lyhyt aika. Ja olihan ajatukseen totuteltu koko seurusteluaika.