Eilen oli hauska koulupäivä! Espanjan opettaja Marilú on oikeasti semmoinen koomikko, että ei tässä enää mitään televisiota tarvitse. On kyllä todella hommansa osaava nainen, sillä tuntuu että siellä oppii tosi hyvin ja mielenkiinto pysyy yllä. Taidehistorian tunti se vasta mukava olikin: Opettaja alkoi ensin pitää samaa luentoa, kuin pari päivää aiemmin. Oli sekoittanut ryhmät. Huomattuaan mokansa, hän meni hämilleen ja antoi meille vapaatunnin, koska ei ollut valmistellut uutta luentoa vielä.

Me lähdettiin Inkerin kanssa kauppaan. Ensin käytiin Sorianan yhteydessä olevassa pikaruokapaikassa syömässä gorditas-annokset. Sitten käytiin urheiluliikkeessä katselemassa Inkerille kenkiä. Niitä ei löytynyt, mutta minun mukaani tarttui heräteostoksina kaksi Vansin mustaa T-paitaa. Toinen on lyhythihainen, jossa on iso, kiinalaistyylinen kala-printti harmaalla ja hopealla. Toinen on pitkähihainen, jännää osittain läpikuultavaa kangasta, ja alaselässä lohikäärme-printti. Koska toinen oli alennuksessa, ja sain taannoin tennariostoksesta kyseiseen liikkeeseen parillakympillä korttirahaa, ei paidoille jäänyt paljoakaan hintaa. Tulipahan korttirahatkin käytettyä. En kyllä suomessa koskaan osaa käyttää alennusmyyntejä näin tehokkaasti hyväksi. Sitten käytiin pitkästä aikaa kunnolla ruokakaupassa ja käveltiin koiranilmassa kotiin.

Loppuiltapäivän lorvin tehokkaasti mitään tekemättä. Läksyjä olisi joka aineesta kamalat määrät, mutta en oikein ole tottunut sellaiseen. Iltamyöhällä lähdettiin baariin. Eilen oli  Back2school-bileet, jonne oli oikein bussikuljetus koululta. Lähdettiin tosiaan suoraan kotoa sen kummemmin etkoilematta. Baarissa olin sitten ensialkuun vähän pöllämystynyt, mutta juhlatunnelma löytyi illan mittaan ihan hyvin. Siellä tuntuivat olevan suunnilleen kaikki. Perustavanlaatuinen ero Suomen ja Meksikon välillä: Suomessa saatan mennä baariin joka on ollut viimeiset kolme vuotta enemmän tai vähemmän kantapaikkani, ja jossa suurin osa naamoista näyttää tutuilta. Silti voin olla puhumatta kellekään omaan seurueeseeni kuulumattomalle koko illan. Täällä, missä en tunne ketään kuin pinnallisesti, baarissa seura ei lopu kesken. Jatkuvasti tulee juteltua jollekin puolitutulle tai tuntemattomalle.

Paikalla oli mm. "lempimeksikolaiseni", siis tämä Rico jolla on suomalainen tyttökaveri ja joka aikoo itsekin ryhtyä suomalaiseksi. Vimeeksi Rico sanoi että taitaa tietää minut Tampereelta, ja nyt minullekin selvisi tämä meidän yhteinen historiamme. Rico nimittäin muisteli nähneensä minut yliopistoliikunnan Puntti-tunnilla. Ja tosiaan, kun itsekin aloin muistella aikaa jolloin siellä kävin, muistin myös hänet. Latinojätkä suomalaisten tyttöjen keskellä tunnilla oli jäänyt sen verran mieleen, alitajuntaan ainakin. Tämä osoitus maailman pienuudesta herätti hilpeyttä, ja totesimme sitten asuneemme Hervannassa myös naapureina.

Ai niin, pitää nyt mainostaa että ostin ja join oluen! Baari kun oli melko kallis, niin ajattelin säästötoimenpiteenä opetella juomaan olutta saman tien. Ei ollut edes kamalan pahaa...ainakaan ensimmäinen puolikas pullo. Loppu oli jo aika irvistelyä. Mutta kyllä tämä tästä. Kolmen jälkeen menimme sitten koulun järkkäämällä kuljetuksella kotiin.

Tämä päivä on mennyt mitään tekemättä. No siivosin vähän kämppää ja aloittelin läksyvuoren purkamista, mutta lähinnä olen vaan nukkunut univelkoja pois. En käynyt edes ulkona, vaikka siellä sää on jo pikkuhiljaa lämpenemässä. Läksyjä kohtaan minulla on kauheat angstit. Voiko olla oikein, että joka aineesta pitää joka viikko kirjoittaa joku essee tai vastaava, ja espanjanläksyihin menee monta tuntia 3 kertaa viikossa? Toisaalta, teenhän minä Tampereellakin lukemattomia tunteja töitä harkkatöiden eteen. Se vaan on niin erilaista tekemistä, mukaansatempaavampaa (ainakin useimmiten). Tämä tällainen todella vaatii totuttelua.

Ai niin, Inkeri löysi netistä paikallisen lentoyhtiön, jolla oli hyviä tarjouksia. Varattiin sitten lennot peräti kahdelle rantalomalle parin kuukauden sisään. Meksikossa asumisen hyviä puolia! Helmikuun lopussa Inkerin vanhemmat tulevat käymään ja vietetään pitkä viikonloppu Puerto Vallartassa. Ja maaliskuun pääsiäislomaviikolla tulee Jenni, ja lähdetään kolmestaan Veracruziin vajaaksi viikoksi. Molemmat lennot olivat hintaluokkaa menopaluu 50e per nenä. En malta odottaa... Nyt saa sitten ostaa uudet bikinitkin!