Ihanaa kirjoittaa suomeksi välillä! Nyt pitäisi kyllä lukea espanjaa, mutta en tiedä millon muulloinkaan ehtisin blogia päivittää. Huomenna on quiz (jonkun sortin harjotustentti kai), enkä ole kirjaa avannut. Varsinaiset tentit on sitten perjantaina (vocabulary) ja maanantaina (se ihka oikea tentti). Lisäksi muista aineista on tentit torstaina (passive systems ja arkkihissa) ja ensi viikon keskiviikkona (taidehissa). Eli tämmöstä nyt. En kyllä aio ottaa minkään valtakunnan stressiä noista. Vähän jos lukisi kuitenkin, mutta ei liikoja. Jos vihdoin on mahdollisuus vähän huokaista, niin sen kyllä teen. Ei niillä arvosanoilla sitten lopulta ole mitään väliä loppuelämän kannalta. Ja sitäpaitsi, tällä työmäärällä luulisi jotain jääneen mieleen tähän mennessäkin.

Tein tuossa yhtä tehtävää, joka piti palauttaa sähköisesti ennen puoltayötä. Sain sen 8 minuuttia ennen deadlinea valmiiksi, eikä edes stressannut... Rytmiin alkaa ehkä hieman sopeutumaan. Tänään sain viimeisen esitelmänkin pois alta, nyt saa niiltä olla muutaman viikon rauhassa. Ei tosin sen enempää. Mutta nuo yksilötehtävät ovat joka tapauksessa mukavan ”rentoa” vaihtelua.

Viime viikolla oli tosiaan kolme esitelmää ja tänään vielä yksi. Maanantaina pidettiin amerikkalaisen Manin kanssa Suomesta ja Yhdysvalloista espanjan esitelmä. Ihan vaan muutama minutti alkeellisilla lauseilla. Torstaista Passive Systemsin esitelmää varten piti tosiaan tehdä retki lähikaupunkiin. Sieltä piti löytää vernakulaarista arkkitehtuuria (=kansanrakentamsta) edustava talo, jota tuli tutkia. Eikä suinkaan vaan ulkoisesti, vaan omistajia tuli haastatella ja talo kuvata sisältä ja ulkoa joka ikistä räppänää ja rakennusmateriaalia myöten, hyvin tarkkojen ohjeiden mukaan. Ihme tehtävä taas kerran.

Reissu oli kuitenkin mukava. Maanantaina päivällä lähdettiin Allendeen, Inkeri, minä, kanadalainen Claudia ja argentiinalainen Duky eli Maria. Sää oli turhankin kaunis, olin pukeutunut aivan liian lämpimästi. Pyörittiin ympäriinsä eikä ensin löydetty hyvää kohdetta. Ensimmäiseen kelpuuttamaamme emme päässeet sisälle kuulemma vihaisen koiran takia, mutta saimme kuvata pihalla ja talon asukas vastaili kysymyksiin mielellään. Onneksi löysimme kuitenkin vielä paremman kohteen, johon saimme tunkeutua sisällekin. Se oli vanhan miehen uskomattoman herttainen mökinrähjä kukkulalle johtavan portaikon varrella. Oli oikeastaan aika avartava kokemus huomata että näinkin voi asua. Katossa oli niin isoja rakoja, että niistä olisi isompikin lintu lentänyt sisään. Mutta ei se ole niin justiinsa. Ainakin tuuletus toimii. Talossa oli tasan yksi ikkuna. Toiseen makuuhuoneeseen ei voinut kuulemma rakentaa ikkunaa, koska naapurit olisivat heitelleet kiviä siihen.  

Päivä oli antoisa mutta väsyttävä. Duky puhuu espanjaa äidinkielenään ja Claudiakin tosin hyvin, joten me Inkerin kanssa vaan roikuttiin hyödyttöminä mukana. Esityksen kasaamisessa oli vielä oma hommansa. Esitettiin se torstaina. Perjantaina oli taidehistorian esitelmä, joka oli aikamoinen tekninen katastrofi. Aloitin koko asian ajattelemisen vasta torstai-iltana. Tein koulun tietokoneluokassa powerpoint-slidet ja lähetin ne iltamyöhällä Ivanille, ryhmän jäsenelle joka oli luvannut koostaa powerpointin ja lähdin nukkumaan. Aamulla tyytyväisenä menin kouluun pitämään esitelmää. Hyvin se sitten menikin, siihen nähden että powerpoint oli aivan onneton. Mitkään kuvat eivät näkyneet. Minun osuudestani ei näkynyt edes tekstejä, koska olin tehnyt sen uudemmalla powerpoint-versiolla kuin mitä Ivanilla oli, ja hän oli tallentanut slidet kuvina. Eikä kukaan viitsinyt mainita minulle mitään ennen kuin kesken esityksen. ”Niin, sun slidet ei muuten sitten toimi.” Yeah right. No eipä se haitannu. Ja omaa vikaakin tuossa oli, kun jätin homman viimeiseen iltaan. Oli se Ivan minulle meilannut yöllä mutta enhän ollut sitä nähnyt kun oma kone ei toiminut. Hmph.

Oho, tuli taas joristua ihan tosi tylsästä aiheesta pitkät pätkät. eteenpäin, Kaisu...

Perjantainen päätös lähteä Zacatecasiin Päivin ja Ilonan kanssa oli vallan oikea. Tuli vietettyä oikein mukava ja virkistävä pikaloma hyvässä seurassa ja uusissa ympyröissä. Tosin naamat olivat samoja kuin muulloinkin, sillä tosi monet muutkin vaihtarit olivat päättäneet lähteä samaan paikkaan. Muun muassa kaverimme Marjolein ja Marianne sattuivat aivan sattumalta samaan kaupunkiin ja vielä meidän yläpuoliseen hostellihuoneeseen. Olipa kaupungissa ollut viikonloppuna joku Tecin järjestämä retkikin kuulemma, mutta siihen ei onneksi törmätty.

Bussimatka Zacatecasiin kesti minuutilleen sen seitsemän tuntia, mitä kuski arvioikin. Aikataulussa luki kahdeksan. Bussi oli melko mukava. Tosin nukkumatilaa ei ihan niin paljon ollut kuin mitä olin kuulemani perusteella olettanut, mutta enemmän kuitenkin kuin Suomen expressbusseissa kuitenkin. Puolet matkasta bussissa oli ihan tukahduttavan kuuma (kuulemani perusteella olin odottanut hyytävää ilmastointia, ja pukeutunut kaikkiin lämpimiin alus- ja päällysvaatteisiini). Meidän edessä istui kaksi ärsyttävää tenavaa. Teki mieli irvistää tai jotain niille tuijottaville pennuille mutta onneksi ne nukahtivat sitten ihan vapaaehtoisesti. Itse nukuin aika huonosti mutta nukuin kai kuitenkin, koska 7 tuntia hujahti yllättävän nopeasti. Hereillä ollessa yritin nähdä aavikkomaisemia, mutta en nähnyt kuin kaktuksen siluetteja lähes täydellisessä pimeässä.

Hostellille saavuttiin aamuvarhaisella ja nukuttiin pari tuntia ennen kuin lähdettiin liikkeelle.  Meidän varausta ei tosin löytynyt, joten saatiin pariksi ensimmäiseksi tunniksi käyttöömme oikein ikiomat luksushuoneet. Uni maistui. Pääsimme muuttamaan normaaliin dormiin kun sellainen saatiin siivottua. Lähdimme tutkailemaan Zacatecasia, joka osoittautui ihanan idylliseksi pikkukaupungiksi täynnä toinen toistaan kauniimpia värikkäitä meksikolaistaloja, kapeita vanhoja katuja, ja aukioita suihkulähteineen. Söimme luksus-aamupalan tosi hyvässä kahvilassa. Niin hyvässä että palasimme sinne seuraavanakin aamuna. Lauantaina kiersimme tärkeimmät nähtävyydet: Kävimme katedraalissa ja matkasimme gondolihissillä kaupungin kattojen yli vuorelle. Näköalat olivat huimat niin hissistä kuin näköalapaikaltakin. Ylhäällä vuorella oli alkuperäisasukkaita valmistamassa ja myymässä koruja turisteille. Ostin nätit riippuvat korvikset naurettavaan 20 peson (1.5e) hintaan.

Toinen nähtävyys oli kaupungin kaivos joka nykyään hoitaa turistirysän ja yökerhon virkaa. Sillä on verinen historia, siellä kai kuoli aikanaan keskimäärin 5 uudisasukkaiden kaivostyöhön orjuuttamaa intiaania päivässä. En kyllä ole varma tästä koska en tajunnut tarpeeksi opastuksesta. Opas puhui kyllä harvinaisen selkeää espanjaa, mutta olin kai liian väsynyt edes yrittämään ymmärtää. Itse luola oli, no joo, ihan kiva. Sitä kun on viettänyt pari kesää Retretin luolastossa vahtina niin tuli vähän ”be there, done that”-olo. Paikka näytti aika lailla samalta, paitsi Punkaharjulla on  parempaa taidetta. Olihan se diskokin katsastettava illalla, vaikka eikös Retretissäkin ollut sellainen luoladisko jo joskus 80-luvulla?

Lepäilimme hetken hotellilla ennen Zacatecasin yöhön lähtöä. Liittouduimme Mariannen ja Marjoleinin seurueeseen, johon kuului myös kolme oikein kivaa meksikolaista. Ensin menimme mukavaan kellariravintolaan. Kerrankin istuskelupaikka! Viihdyimme siellä pari tuntia, ennen kuin lähdimme kaivoksen La Mina-clubia kohti. Siellä oli hirveä jono, ja portsari kävi välillä pätemässä, enää yksi junalastillinen mahtuu sisään. Ihmiset kuitenkin jonottivat sinnikkäästi, ja vihdoin ihmiset kaivokseen vievä juna tuli. Olimme kaiketi melkein viimeisiä jotka pääsivät sisälle. Hauskaahan sielläkin oli vaikka itse paikka oli ihan yliarvostettu ruuhkainen perus diskohelvetti, minkä nyt tiesin  jo ennalta.

Seuraavana päivänä otimme oikein rennosti. Ilonalla oli edellisenä iltana klubilla noussut kuume, mutta hän lähti urheana kaupungille ja olonsa paranikin päivän edetessä. Kaikki olennainen tuntui olevan jo nähty, ja suurin osa kaupoistakin kiinni joten maleksimme pitkin kauniita katuja ja keskityimme syömiseen. Myöhäisen lounaan (toisille se oli jo illallisaika) söimme ranskalaisessa ravintolassa. Söin erittäin herkullisen kasvistäytteisen krepin. Intouduimme jopa tilaamaan pullon viiniä, mikä olikin hyvä sijoitus. Pari lasia hyvää viiniä pitkästä aikaa lämmitti mieltä. Hih.

Ilta alkoi pimetä ja viiletä. Zacatecasin sää oli päivällä helteinen eikä illallakaan liian kylmä.Kaupunki on niin korkealla että siellä olisi voinut olla jopa yöpakkasta, mutta ei onneksi kuitenkaan ollut. Lähdimme hostellille jossa meillä ei enää ollut edes huonetta. Kavereillamme kuitenkin oli, ja lusmuilimme yhteistiloissa lähtöä odotellen. Toinen seurue oli jäävä vielä aamuun asti. Daniel, ylienerginen meksikolainen olisi välttämättä halunnut leikkiä pantomiimi- elokuvantunnistusleikkiä, mutta kaikki muut olivat liian tylsällä tuulella sellaiseen. Pakenimme seuraleikkejä taas kerran syömään. Iltapalani, arrachera-tacot olivat ehkä parasta meksikolaista mitä olen koskaan syönyt. Tacon täytteenä mureaa naudanlihaa, miedohkoa poblano-chiliä, cuacamolea ja sipulia. Tulipas nälkä kun ajattelenkin...Pitää kokeilla tehdä tuota myös kotona. Ehtisi vaan kauppaan joskus.

Bussimatka kotiin meni vielä puolitoista tuntia menomatkaa nopeammin. Aika ihmeellistä. Mutta hyvä niin. Sain nukkua kokonaiset 2 tuntia ennen kun piti herätä tekemään tämän päiväistä arkkihissan esitelmää. Hyvä kyllä, että Inkeri ”pakotti” minut hereille, sillä esitelmää tehdessä menikin ihan koko päivä yöhäön saakka. Vaihteeksi juu.

Mutta ei se mitään. Nyt on taas akut ladattu ja seuraava viikonloppureissu on ihan nurkan takana. Aurinkoenergiaakin riittää. Pari päivää on ollut ”keväinen” helle, joten koululla työskentely käy auringonpalvonnasta samalla. Varsinkin kun oma konekin nyt toimii niin ei voi valittaa. Olen vähän ruskettunut, mutta tänään onnistuin polttamaan  alaselkääni kamalan näköisen rajan. Kannattaisi kai käyttää pidempiä paitoja. Huomenna on aktiviteetteja taas kerrakseen: kesken koulupäivän pitäisi lähteä viisumitoimistoon katsomaan että ovatko lärpäkkeet valmiit. sitten pitäisi mennä museoon. Taidehissan analyysi pitäisi taas saada perjantaihin mennessä aikaiseksi. JA sitten niihin kahteen tenttiin lukeminen olisi tietysti myös edessä. Ja jos tämän kaiken jälkeen vaikka ehtisi purkaa kameralta kuvat. Sekin on aika projekti sillä niitä on tullut otettua sadoittain sitten viime tyhjennyksen.

Kello on nyt puoli kolme. Eli oikein sovelias aika alkaa lukea espanjaa, eikö?