On kylmä. Ulkona, sisällä ja kaikkialla paitsi meidän pienessä, tosi hyvin lämmitetyssä makuuhuoneessa. Menee tilava kämppä kyllä vähän hukkaan, kun olemme linnoittautuneet yhteen huoneeseen koko talveksi lämmittimen kanssa.
Säästä huolimatta oli jokseenkin hyvä päivä. Aamulla veimme sakon maksukuitit viisumitoimistoon. Olimme siellä avaamisaikaan klo 9.00 Ja varmaan jo 9.20 olimme taksissa matkalla koululle, pöllämystyneinä: Eihän tämä näin helppoa voinut olla. Olimme varautuneet taas kaikkiin mahdollisiin vaikeuksiin, mutta ei, virkailija vain otti kuitit ja sanoi, että voitte tulla hakemaan viisuminne viikon päästä maanantaina. Ei tosin pidä vielä liikoja iloita, sillä kaikki riippuu nyt siitä, ymmärsinkö hänen espanjaansa oikein.
Ehdimme kouluun tosi hyvin. Arkkitehtuurin historian kurssi vaikuttaa entistä paremmalta valinnalta. Aihe, opettaja, ryhmä, tehtävät... kaikki ovat tosi kivoja. Tehtäviä täälläkin tosin riittää. Yksilötyönä tehdään viikkotehtäviä ja kuukausittain vielä ryhmätyönä yhteensä kolme esitelmää tietyistä rakennuksista. Tulemme muuten kuulemaan kurssilla esitelmät mm. Paimion parantolasta ja Otaniemestä.
Kolmen ja puolen tunnin hyppytunnista meni parisen tuntia espanjan läksyihin! Ei ole helppoa ei. Söimme kerrankin kotona lounasta. Yhtä epäterveellisesti tosin kuin tavallisesti, mutta sentään vähän halvemmin ehkä. Sistemas Pasivoksessa katsottiin Al Goren An inconvenient truth-dokumentti. Se oli tosi mielenkiintoinen, mutta opettaja häiritsi parhaansa mukaan kelailemalla välillä eteenpäin ja selostamalla elokuvan kanssa kilpaa "Did you get that, pälä pälä pälä..." Oli vähän liikaa katsoa englanniksi leffaa, tehdä englanniksi muistiinpanoja ja seurata opettajaa samaan aikaan.
Tämä kylmä ja sateinen sää on aiheuttanut meille addiktion 7elevenin kuumaan kaakaoon. Mikään ei lämmitä yhtä tehokkaasti Monterreyn kylmillä kaduilla kulkiessa. Toivoisin niin että se äitin lämpimiä vaatteita sisältävä paketti löytäisi jotenkin perille. Pelkään vaan pahoin, ettei se löydä tänne vielä aikoihin...
Tänään olin taas innokkaana kokeilemassa uutta harrastusta. Nike workout dancehall kuulosti lupaavalta. Inkeri oli taas skeptisempi, tai lähinnä väsynyt, ja oli jäämäisillään kotiin. Kysyttiin kuitenkin Herra Googlelta, mitä moinen tunti mahtaa pitää sisällään, ja videoita löytyikin. Meininki vaikutti sen verran rennolta, että Inkerikin päätti lähteä kokeilemaan. Tunnin ohjaaja Jésus oli varmaan vartin myöhässä ja odotellessa juttelimme parin meksikolaisen tytön kanssa. Itse tunti oli kyllä käymisen arvoinen, ja aionkin maksaa kurssimaksun ja ottaa tuosta urheiluharrastuksen itselleni. Tunti koostui lämmittelysarjasta, lihaskunto-osiosta, varmaan viidestä eri koreografiasta ja venyttelystä. Tosi rankkaa oli, ja sarjoissa edettiin tosi nopeasti Liikkeet sinänsä olivat vanhoja tuttuja, muttta tanssitaitoni ovat pahemman kerran ruosteessa ja minä rapakunnossa tällä hetkellä. Mutta eivätköhän puolentoista tunnin tanssitreenit kaksi kertaa viikossa auta asiaa. Voi kuinka olenkaan kaivannut kunnon treenin jälkeistä euforiaa...
Tässä illalla olemme suunnitelleet vähän pääsiäislomaa. Tai oikeastaan Inkeri on suunnitellut. Nyt kun varaisi, niin lomaviikolle saisi tosi halpoja lentoja. Olemme ehkä menossa Veracruziin viikoksi. Sinne saisi menopaluun alle viidelläkymmenellä eurolla. Paikka vaikutti hyvältä, ainakin rantaa ja Karibia-meininkiä pitäisi löytyä. Mutta pitää vielä punnita muitakin vaihtoehtoja. Ja tietysti kuulla Jennin mielipide, sillä hänen olisi tarkoitus saapua suomesta sulostuttamaan lomaamme läsnäolollaan. (Laukut lastattuna suomalaisilla pokkareilla, salmiakilla ja Mignon-munilla). Muita potentiaalisia kohteita olisivat Puerto Vallarta tai Cancun. Jälkimmäinen tosin taitaa lomaviikolla olla täynnä sekoilevia jenkkiteinejä, ja sinne on aika kallista matkustaa. Mutta olisihan se paikkana upea. Eihän sitä tiedä vaikka päätyisimme jonnekin aivan muualle. Ei olla oikein ehditty tutkia vaihtoehtoja. Vinkkejä otetaan vastaan, jos joku tietää täältä hyviä rantalomakohteita.
Säästä huolimatta oli jokseenkin hyvä päivä. Aamulla veimme sakon maksukuitit viisumitoimistoon. Olimme siellä avaamisaikaan klo 9.00 Ja varmaan jo 9.20 olimme taksissa matkalla koululle, pöllämystyneinä: Eihän tämä näin helppoa voinut olla. Olimme varautuneet taas kaikkiin mahdollisiin vaikeuksiin, mutta ei, virkailija vain otti kuitit ja sanoi, että voitte tulla hakemaan viisuminne viikon päästä maanantaina. Ei tosin pidä vielä liikoja iloita, sillä kaikki riippuu nyt siitä, ymmärsinkö hänen espanjaansa oikein.
Ehdimme kouluun tosi hyvin. Arkkitehtuurin historian kurssi vaikuttaa entistä paremmalta valinnalta. Aihe, opettaja, ryhmä, tehtävät... kaikki ovat tosi kivoja. Tehtäviä täälläkin tosin riittää. Yksilötyönä tehdään viikkotehtäviä ja kuukausittain vielä ryhmätyönä yhteensä kolme esitelmää tietyistä rakennuksista. Tulemme muuten kuulemaan kurssilla esitelmät mm. Paimion parantolasta ja Otaniemestä.
Kolmen ja puolen tunnin hyppytunnista meni parisen tuntia espanjan läksyihin! Ei ole helppoa ei. Söimme kerrankin kotona lounasta. Yhtä epäterveellisesti tosin kuin tavallisesti, mutta sentään vähän halvemmin ehkä. Sistemas Pasivoksessa katsottiin Al Goren An inconvenient truth-dokumentti. Se oli tosi mielenkiintoinen, mutta opettaja häiritsi parhaansa mukaan kelailemalla välillä eteenpäin ja selostamalla elokuvan kanssa kilpaa "Did you get that, pälä pälä pälä..." Oli vähän liikaa katsoa englanniksi leffaa, tehdä englanniksi muistiinpanoja ja seurata opettajaa samaan aikaan.
Tämä kylmä ja sateinen sää on aiheuttanut meille addiktion 7elevenin kuumaan kaakaoon. Mikään ei lämmitä yhtä tehokkaasti Monterreyn kylmillä kaduilla kulkiessa. Toivoisin niin että se äitin lämpimiä vaatteita sisältävä paketti löytäisi jotenkin perille. Pelkään vaan pahoin, ettei se löydä tänne vielä aikoihin...
Tänään olin taas innokkaana kokeilemassa uutta harrastusta. Nike workout dancehall kuulosti lupaavalta. Inkeri oli taas skeptisempi, tai lähinnä väsynyt, ja oli jäämäisillään kotiin. Kysyttiin kuitenkin Herra Googlelta, mitä moinen tunti mahtaa pitää sisällään, ja videoita löytyikin. Meininki vaikutti sen verran rennolta, että Inkerikin päätti lähteä kokeilemaan. Tunnin ohjaaja Jésus oli varmaan vartin myöhässä ja odotellessa juttelimme parin meksikolaisen tytön kanssa. Itse tunti oli kyllä käymisen arvoinen, ja aionkin maksaa kurssimaksun ja ottaa tuosta urheiluharrastuksen itselleni. Tunti koostui lämmittelysarjasta, lihaskunto-osiosta, varmaan viidestä eri koreografiasta ja venyttelystä. Tosi rankkaa oli, ja sarjoissa edettiin tosi nopeasti Liikkeet sinänsä olivat vanhoja tuttuja, muttta tanssitaitoni ovat pahemman kerran ruosteessa ja minä rapakunnossa tällä hetkellä. Mutta eivätköhän puolentoista tunnin tanssitreenit kaksi kertaa viikossa auta asiaa. Voi kuinka olenkaan kaivannut kunnon treenin jälkeistä euforiaa...
Tässä illalla olemme suunnitelleet vähän pääsiäislomaa. Tai oikeastaan Inkeri on suunnitellut. Nyt kun varaisi, niin lomaviikolle saisi tosi halpoja lentoja. Olemme ehkä menossa Veracruziin viikoksi. Sinne saisi menopaluun alle viidelläkymmenellä eurolla. Paikka vaikutti hyvältä, ainakin rantaa ja Karibia-meininkiä pitäisi löytyä. Mutta pitää vielä punnita muitakin vaihtoehtoja. Ja tietysti kuulla Jennin mielipide, sillä hänen olisi tarkoitus saapua suomesta sulostuttamaan lomaamme läsnäolollaan. (Laukut lastattuna suomalaisilla pokkareilla, salmiakilla ja Mignon-munilla). Muita potentiaalisia kohteita olisivat Puerto Vallarta tai Cancun. Jälkimmäinen tosin taitaa lomaviikolla olla täynnä sekoilevia jenkkiteinejä, ja sinne on aika kallista matkustaa. Mutta olisihan se paikkana upea. Eihän sitä tiedä vaikka päätyisimme jonnekin aivan muualle. Ei olla oikein ehditty tutkia vaihtoehtoja. Vinkkejä otetaan vastaan, jos joku tietää täältä hyviä rantalomakohteita.
Kommentit