Jeah. Tämä viikko onkin taas kiireisyydessään päihittänyt edelliset. Kiireet ovat tosin olleet mukavia sellaisia. Yhtä kaikki, ei ole ehtinyt edes nukkumaan öisin puhumattakaan  blogin päivityksestä.

Viikonlopun aavikkoreissu oli mukava, vaikka kaikki odotukset eivät täyttyneetkään (en päässyt tanssimaan aavikolle). En tosiaan tiennyt lähtiessä mitään koko paikasta, ainoa mielikuva mikä minulla oli, perustui Jounin blogiin. Siitä johtuen ajattelin että tosiaan viettäisimme iltaa aavikolla jonkun nuotion ympärillä tai jotain. Aavikko ja illanvietto olivat kuitenkin erilliset ohjelmanumerot.

Lähtö oli aamuseitsemältä. Edellisillan bileissä oli kivaa ja paljon tuttuja (helpoin tapa varmistaa että bileissä on kivaa: järjestä itsellesi jotain tekemistä aamuksi niin että on pakko lähteä aikaisin pois). Ei me kyllä mitenkään kovin aikaisin lähdetty. Ehdin sitten nukkua kolme tuntia. Noh, bileisiin jäi vielä paljon porukkaa jotka tulivat samalle reissulle ja olivat vieläkin väsyneempiä bussissa. Bussihan lähti tietysti melkein tunnin aikataulusta myöhässä. Neljän tunnin bussimatkasta suurin osa tuli nukuttua ja hyvin nukuttikin, varsinkin kun sain rohmuttua itselleni molemmat penkit ja tilaa oli ruhtinaallisesti.

Hotelli oli oikein hieno. Majoituin Dukyn, toisen argentiinalaisen Anton ja kanarialaisen Cielon kanssa samaan huoneeseen. Oli kunnon kielikylpyviikonloppu, sillä olin porukan ainoa jonka äidinkieli ei ollut espanja. Hengasin saman porukan (tytöt plus kaksi argentiinalaista Santiagoa) kanssa muutenkin suurimman osan aikaa. Cielo ja Santiago numero 2 eivät puhuneet englantia. Tämä ei tarkoita että minä olisin puhunut yhtään tavallista enemmän espanjaa. Enemmänkin kommunikoin elekielellä. Mutta tulipahan ainakin kuunneltua espanjaa.

Hotellilla syötiin oikein hyvä lounas (ainoa itse maksettava ateria) ja sitten lähdettiin tutustumaan seudun "nähtävyyksiin".  Ensin mentiin viinitilalle. Se oli pieni ja kotoisa paikka. Siellä kuultiin ihan lyhyt esittely paikasta ja sitten maisteltiin vähän viinejä. Samassa pihapiirissä asui vanha pariskunta joka valmisti ja myi perinteisiä makeisia. Ostin vähän maistiaisia ja hyviä olivat. Sisälsivät paljon kinuskia ja pekaanipähkinöitä. Viinejä en ostanut.

Seuraavat tunnit vietettiin uimarannalla. Siellä "aavikolla" oli siis lammikoita, joissa oli kaikkia kummallisia ekosysteemejä, koska ne ovat niin eristyksissä vesialueista. Lammikoissa on kalalajeja, jotka ovat vaan ilmestyneet sinne jotenkin mystisesti tai ehkä olleet siellä aikojen alusta saakka. Osassa lammikoista voi uida. Vesi oli oikein raikasta ja kirkasta. Uin ja nautiskelin auringosta kirjaa lueskellen. Järjestäjäporukka organisoi jotain uinti- ja soutukilpailujakin mutta minä en moisista innostunut, minulta kun puuttuu kilpailuvietti ihan täysin. Illalla hotellilla syötiin grilliruokaa ja sitten oli jonkinnäköinen juhla. Ruoka ei ollut kummoista- sitä sai jonottaa vaikka kuinka kauan ja saaliiksi sain vain raa'ahkon pihvin ja puolikkaan tomaatin. No lähti se nälkä niilläkin. Juhlakin oli sinänsä hieman tylsä, että matkaporukka oli aika iso, varmaan jotain 50 henkeä. Kaikki olivat sitten omissa porukoissaan eikä mitään yhteishenkeä päässyt syntymään. Puhuin jonkin aikaa henkeviä Marjoleinin ja Mariannen kanssa ja sitten istuskelin kuuntelemassa kun meksikolaiset ja argentiinalaiset musisoivat. Anto lauloi tosi hyvin. Puolen yön aikaan porukka siirtyi keskusplazan laitamille, johon kaupunkilaiset kokoontuvat tanssimaan. Sisäänpääsy olisi maksanut 40 pesoa, joten kävin vaan portilla kurkkaamassa miltä näyttää ja lähdin hotellille nukkumaan. En ollut yhtään tanssituulella ja siellä olisi varmasti ollut tylsää jos ei olisi tanssinut. Nukkuminen edellisen yön valvomisten jälkeen oli sen sijaan oikein kivaa.

Seuraavana päivänä kävimme katsomassa lammikoista tärkeintä, Poza Azulia. Se oli kaunis, vesi oli mineraalien vuoksi kirkkaan sinistä. Siellä oli äärimmäisen harvinaisia kalalajeja, jotain pieniä piraijoja ja kilpikonnia kai myös. Ei kyllä nähty kumpiakaan, paitsi yksi kilpikonna joka oli kai meitä varten roudattu sinne jostain akvaariosta. Konna raukka oli kaikkien päälisteltävänä ja näytti aika vaivaantuneelta. Seuraavaksi mentiin alueelle joka näytti kunnon aavikolta. Muu seutu oli enemmänkin erämaata. Siellä oli ihanan valkeaa hiekkaa ja jotain mineraalimuodostumia. Mutta eipä mitään sen kummempaa nähtävää, alkoi käydä vähän tylsäksi kun vietimme siellä varmaan tunnin-pari. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä yhdellä lammikolla uimassa. Tämä lammikko toi jotenkin mieleen suomalaiset uimarannat. En tiedä miksi. Ainakin siellä oli paljon lapsiperheitä. Sunnuntain ruokailu hoidettiin omat eväät-periaatteella. Yritin syödä appelsiineja ja sain kimppuuni ison parven makealle persoja ampiaisia. Ei ollut kivaa. Uidessa taas meinasin tehdä kunnon turistimokan. Jätin laukkuni kaikkine kameroineen ja rahoineen rannalle ja lähdin mitään ajattelematta uimaan. Tajusin aika nopeasti mokani ja uin pikavauhtia takaisin. Mitään ei onneksi ollut hävinnyt, huh. En sitten kamalasti enää jaksanut uida, koska tämän lammikon vesi oli tosi lämmintä.

Kotimatka tuntui kestävän pidempään kuin menomatka. Inkeri oli jo nukkumassa kun tulin kotiin. Minua odotti siellä Inkerin vanhempien perille toimittamia paketteja. Uusi kello, laukku, ja salmiakkia plus muuta karkkia. Maanantaina koulun jälkeen olisi heti pitänyt alkaa purkaa reissuviikonlopun takia kasautunutta koulutyösumaa, mutta ei yhtään huvittanut. Lähdin Inkerin kanssa Valle Orienteen, jossa treffasimme Inkerin vanhemmat ja lounastimme. Pyörimme siellä vielä jonkun aikaa. Kouluhommien aloittaminen jäi siis aika myöhään ja tein niitä sitten puoli yötä tosi äkäisenä. Oloa ei suinkaan helpottanut koulun kv-toimistosta tullut meili. Väittivät etten muka ollut toimittanut vakuutuspapereita heille, vaikka ihan varmasti olin. Hermoilin sitten sitä että oliko niissä kuitenkin jotain vikaa. Seuraavana päivänä asia selvisi, kun menin toimittamaan kiltisti kopioimani paperit heille. Sanoin, että olin jo aiemmin toimittanut ne, olette varmaan hävittäneet. Kävi sitten ilmi, että koko meili oli lähetetty vaan vahingossa minulle ja kaikki on ok. Että sellasta. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa.

Tiistai oli toiminnantäyteinen päivä aamusta iltaan. Päädyin sitten pitämään synttärit! En ollenkaan ollut suunnitellut pitäväni juhlia, koska olen vaatimaton suomalainen enkä ole koskaan oikein osannut juhlia syntymäpäiviä. Monet olivat kuitenkin houkutelleet juhlimaan ja sanoneet että "jos kuitenkin päätät juhlistaa, niin ilmoita sitten". Viimeinen niitti oli, kun näimme Danielia sattumalta maanantai-iltapäivällä. Hän ei vaan houkutelut, vaan oikeastaan totesi, että aikoo tulla tiistai-iltana minun synttäreilleni. Ajateltiin, että tulkoon sitten. Ja kun tämä ajatus oli syntynyt, innostuttiin oikeastaan aika paljon. Kutsu lähti maanantain ja tiistain aikana vajaalle parillekymmenelle kaverille. Luentojen välissä käytiin hakemassa kaupasta vähän sipsejä, rommia, ja kakku. Illalla kävin vielä reippaana jumpassa ja haettiin limsaa ja jäitä lähikaupasta. Kymmenen maissa porukka saapui paikalle. Melkein kaikki kutsutut tulivat ja lisäksi muutama extra-ihminen. Sain kaikkia kivoja lahjuksia: Päiviltä ja Ilonalta valtavan vesilelun, 2-metrisen lohikäärmeen. Se lähtee meidän mukaamme Puerto Vallartaan tänään! Berny oli löytänyt Kaisu-Piñatan, joka on ihan minun näköinen. En raaskinut rikkoa sitä kun se on niin hieno. Nyt se istuu tuossa sohvalla. Stinalta sain viinipullon, samoin singaporelaisilta. Marjolein ja Marianne toivat body spray/deodoranttisetin. Daniel lunasti puheensa ja patiolle ilmestyi ihka oikea mariachi, siis meksikolainen trubaduuri. Oikeastaan laulutaitoisia meksikolaisia oli useampikin, joten saatiin kuunnella aivan upean kuuloista livemusiikkia. Ensin pojat esittivät paikallisia biisejä ja tanssittivat minua patiolla. Oli aika julkkisolo kun kaikki ottivat kuvia... Myöhemmin illalla lauleskeltiin mm. Radioheadin Creepiä. Puhumattakaan siitä, että mariachi oli ollut suomessa TTY:llä vaihdossa, joten laulettiin sitten myös J Karjalaisen 3 cowboytä! Pieni maailma...

Porukka myös lauloi Paljon onnea vaan, syötiin kakkua ja juotiin tiistai-illalle soveliaalla tavalla. Kiusattiin ihmisiä suomalaisella musiikilla ja salmiakilla, mutta tarjottiin myös Geishoja, sipsejä, nachoja ja guacamolea. Porukka tanssi rivitanssia jossain vaiheessa, ja oli siis yksinkertaisesti ihan älyttömän hauskaa. Meillä ainakin ja uskoisin että vieraatkin ihan viihtyivät. Naapurit olivat hyvähermoisia, vaikka täällä laulettiin pitkin yötä niin että koko katu kaikui. Viimeiset vieraat lähtivat puoli neljän maissa. Me oltiin Inkerin kanssa niin juhlatuulella että paistettiin vielä tamaleita ja fiilisteltiin keskenämme puoli viiteen.

Seuraavana aamuna kello yhdeksän Kaisu esiintyi reippaana espanjantunnilla. No joo... ei niin reippaana mutta kuitenkin. Esitettiin Christinan kanssa parityönä tehty keskustelu. Oltiin tehty se kunnon meksikolaiseen tapaan mesessä parissa minuutissa ja siinä oli kauheasti virheitä. Muutenkin olin ihan yliväsynyt ja taidehistoriassa en pysynyt senkään vertaa hereillä. Väsynyt mutta äärimmäisen onnellinen. Edellisilta oli niin mahtava että siitä sai energiaa ja hyvää mieltä joka kestää varmaan pari viikkoa! Fyysinen olokin (joka oli siis olosuhteisiin nähden ihan hyvä, lähinnä vaan väsynyt) parani kummasti SevenElevenin kahvilla ja kolmioleivällä. (ensimmäinen oikeasti ihan hyvänmakuinen sieltä ostamani leipä). Lähdettiin siitä Meksikon historian museoon tekemään koulutehtävää. Inkerin vanhemmat tulivat mukaan. Sen jälkeen minun  piti mennä Stinan kanssa johonkin vaatteiden outlettiin, joka oli Monterreyssä helmikuun. Stinalle tuli kuitenkin joku koulutapaaminen ja hän perui, mikä oli oikeastaan ihan hyvä väsymystilani huomioonottaen. Ehkä tulee muita outlettejä kevään aikana.

Käytiin vielä perhe Siikaniemen kanssa syömässä hyvin. Arracheraa söin, nam. Matkalla bussipysäkille eksyttiin jotenkin kummasti vaatekauppoihin josta minulle ihan vahingossa tarttui mukaan mustat shortsit/polvihousut ja valkea toppi. Inkerikin osti polvipituiset farkut. Loppuilta meni hyvin pitkälti vastaillessa ihmisten onnitteluviesteihin joita tuli ennätysmäärä. Kiitos!!

Tänään ei mitään ihmeellistä. Nyt ihan just kohta lähetään lentokentälle, biitsi kutsuu! Lisään tähän tekstiin varmaan kuvia myöhemmin, linkitin ne jo tuonne sivulle. Mutta nyt on jo kiirekiirekiire!! Hyvää viikonloppua!