Viikko on mennyt aika nopeasti. Tiistaina oli lentävä lähtö koululle... Inkeri oli siellä Kampuksen Presidentin Tervetulotoivotuksessa sillä välin kun itse vielä nukuin. Se olikin ollut aikamoinen spektaakkeli kuulemma. Joka tapauksessa siellä oli sitten jaettu joku uusi ohjelmaläystäke, espanjaksi tietty, ja kuulemma muy muy importante. Siinä oli taas paljon aikoja ja paikkoja missä pitäisi olla pitkin viikkoa, osittain päällekkäisinä aikoina aiemmin saadun aikataulun kanssa. Ensimmäinen tilaisuus oli heti tämän tervetulotilaisuuden jälkeen. Inkeri tuli sitten hyvin huonotuulisena hakemaan minua tähän tilaisuuteen. Olin juuri herännyt ja kiireettömänä käynnistänyt tietokoneen. Sori Sanna kun katosin messengeristä niin yllättäen... säikähdin sitä vihaista naista ja katsoin parhaaksi pistää aamutoimiin vauhtia...
Ei siellä lapussa mainitussa paikassa ollutkaan sitten mitään meille, kun sinne kohta ehdimme. Näimme Marjoleinin ja odottelimme hänen kanssaan seuraavaa ohjelmanumeroa, kirjastokierrosta. Sinne pääsi kymmenen hengen ryhmissä. Meitä kierrätettiin kirjastossa pisteestä toiseen ja saimme informaatiota espanjaksi. Kukaan ei edes kyseenalaistanut kielitaitoamme. Hauskinta oli, että viimeisellä pisteellä saimme eteemme ristisanatehtävät (!) joihin täytettiin, mitä olimme oppineet. Tässä vaiheessa Inkeri ja Marjolein livistivät, ja minä mukana, vaikka oikeastaan olisi ollut hauskaa testata ikään kuin espanjan kokeena, mitä olin ymmärtänyt. Kaksi ensimmäistä kohtaa ehdin saada jo oikein ennen kuin juoksin tyttöjen perään ja ulos. Tämän infopläjäyksen jälkeen päätimme jättää tuon uuden ohjelman omaan arvoonsa. Se oli ehkä sittenkin tarkoitettu paikallisille fukseille?
Tiistaina saimme hoidettua viisumin maksun. Tai siis ensimmäisen maksun, sakkoja on näillä näkymin odotettavissa koska registration letterin saamme viimeisen tiedon mukaan vasta maanantaina. No mutta pankkireissu hoitui helposti. Illalla menimme Marjoleinin ja Mariannen kanssa amerikkalaiseen Applebee's-ravintolaan syömään. Oikein hyvä paikka oli, tuli ehkä vähän jopa Rosso tai Amarillo mieleen. Hintatasokin oli samaa luokkaa, eli vähän korkeahko paikallisiin verrattuna, mutta oli Oriental Chicken Rollup kyllä niin hyvää, että uudestaan sinne on päästävä. Onneksi se on tuossa reilun kilometrin päässä. Tässä lähistöllä on varmasti kymmeniä erilaisia ravintoloita. Olimme kaikki väsyneitä ja nälkäisiä, vaikka en kyllä tiedä, mikä meidät taas oli niin väsyttänyt, mutta rento illallinen oli oikein hyvää illanvietettä. Siitä menimme Inkerin kanssa vielä Sorianaan ruokaostoksille, koska se on iltamyöhään auki. Valitettavasti unohdimme laittaa ostokset jääkaappiin kotona, joten salami ja tamalet menivät suoraan roskikseen. Mutta verkkomeloni on herkullista vaikka haiseekin ihan pilaantuneelle.
Keskiviikkona meillä oli aika kurssien valintaan klo 11. Samalla luovutettiin myös vakuutuspaperit, eli nyt sekin on hoidossa. Kurssien valinta kävi myös helposti. Muuten ne olivatkin ok, vain espanjan kielikurssi piti lisätä. Olisin halunnut vaihtaa kielikokeen määrittämän Intermediate 1-tason kurssin helpompaan Basico 2:n, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Kuulemma voin sen sijaan jutella opettajan kanssa ja saada ylimääräisiä tehtäviä joilla parannan espanjaani. Kiva, kiitos! No ihan hyvä toisaalta, ei pidäkään olla liian helppoa. Lohduttavaa on, että juttelin yhden saksalaisen pojan kanssa ja hän oli joutunut Intermediate 1:lle koska basico 2:lla ei ollut tilaa. En siis ole ainakaan kielikokeen perusteella heikoin tasollani. Inkeri pääsi basico 2-ryhmään. Muuten meillä on nyt samat kurssit sen jälkeen kun Inkeri teki vähän muutoksia.
Minulla on nyt 5 kurssia, jotka ovat: Sistemas Pasivos (passive systems, toivottavasti liittyy jotenkin aurinkopaneeleihin...no ainakin se on arkkitehtuurin kursseja), Historia de la arquitectura y de la ciudad IV (arkkihissaa ja yhäriä -kai?), Historia del arte Latinoamericano (taidehistoriaa, ihan huvin vuoksi), Introduccion a la cultura mexicana (kuulosti helpolta ja olisihan tätä maata hauskaa oppia ymmärtämään vähän paremmin...), sekä se kielikurssi. Kaikki muut kurssit ovat nimistä huolimatta englanniksi. Aamuherätyksiä on luvassa: maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina koulua on klo 9-12 joista 2 ekaa tuntia espanjaa, voi ei... ja ti & to 10-18 paitsi välissä tyhjää 3,5 h. Otin maksimimäärän kursseja, noista voi kai vielä jonkun tiputtaa pois, mutta se pitää tehdä ennen helmikuun 18 päivää. Otamme ehkä vähän liian rennosti sen suhteen, miten Suomessa osastollamme suhtaudutaan kursseihin ja saammeko niistä tarpeeksi opintopisteitä. Tuossahan on aika paljon opintoja ns. aiheen vierestä, emmekä ole niitä missään hyväksyttäneet etukäteen. Mutta kun meitä aina kannustetaan koulussa opiskelemaan yleissivistäviä aineita, niin pitää sitten vedota siihen, jos tulee ongelmia. Arkkitehtuurin osastolta kun ei ollut oikein muuta kivaa tarjolla englanniksi. Ei me ainakaan mitään design workshoppeja haluta, niitä riittää suomessa liikaakin...
Testattiin koulun oma ruokala. Ei ollut hyvä... Juveneskin on parempi tämän ekan kokemuksen perusteella. Kana-sandwich ei maistunut miltään ja sisälsi luunpaloja... Olin taas ihan poikki, joten kotiin tultuamme nukuin pitkät päiväunet. Suunnittelimme illalla menevämme leffaan, mutta aika riensi ja huomasimme että joudumme kiirehtimään. Suunnitelmamme kuitenkin muuttuivat kun Marjolein laittoi juuri sopivalla hetkellä viestiä saksalaisten grillijuhlista. Lähdimme porukalla ostamaan Sorianasta grillattavaa. Minä ja inkeri ostimme lempiherkkuamme Tamaleita, Marjolein kanaa ja Marianne kasvissyöjänä löysi vain patonkia ja juustoa.
Saksalaiset, 4 poikaa olivat löytäneet aivan mahtavan talon. Tai oikeastaan talossa oli 2 asuntoa, joista toisessa asui belgialaisia tyttöjä. Heillä oli tosiaan iso etupiha jossa barbecue-bileet pidettiin, ja sen lisäksi takapiha missä kasvoi oma appelsiinipuu! Sisätilatkin olivat viimeisen päälle. Onnistuimme olemaan ensimmäiset vieraat, mutta pian meidän jälkeen porukkaa alkoi valua paikalle, ja vieraita olikin loppujen lopuksi paljon ympäri maailmaa. Myös tutut suomalaiset tytöt tulivat, ja uusi tuttavuus, oululainen Matti. Oli oikein mukavaa, vaikka seuraavan aamun aikainen herätys kummittelikin mielessä. Minun iltani kohokohta taisi olla, kun bileissä soi Nouvelle Vaguen mainio coverbiisi Too drunk to fuck. Huomasin myös, että suomalaiset kestävät paremmin viinaa kuin keskieurooppalaiset, tai ainakin tässä seurueessa asia oli niin... En huomannut, että Marjolein olisi juonut paljoa enempää kuin minä, mutta hän oli lopulta aika humalassa, kun taas itselläni ei tuntunut missään. Inkerikin viihtyi ja olisi viihtynyt varmaan minua pidempäänkin, mutta lähdimme kuitenkin joskus ennen kahta kotiin nukkumaan. Meillä piti olla paljon tamaleita kotiin vietäväksi, mutta en kyllä lopulta löytänyt kuin kaksi. Olivat tainneet joutua parempiin suihin yön pimeinä tunteina.
Voi että oli vaikeaa nousta aamulla kahdeksalta. Vaikka sainhan nukkua kaksinkertaiset yöunet muuttopäivään verrattuna. Aamun kolme ensimmäistä tuntia olivat infoja koulun erittäin tiukoista poissaolosäännöistä, turvallisuudesta ja muutenkin mitä saa tehdä ja mitä ei. Paljon oli itsestäänselvyyksiä, mutta mukaan mahtui myös ihan hyödyllistä tietoa. Kuulimme mm. ensimmäistä kertaa, että koululla on valmiita "sertifikaatteja", puolen vuoden opintokokonaisuuksia eri aloilta. Kävimme vielä infojen jälkeen varmistamassa vahvan veikkauksemme, että arkkitehtuurin kokonaisuutta ei ole englanniksi. Oikeassa olimme. Ihan hyvä, eipähän tarvitse ruveta vaihtamaan kursseja, vaikka joku valmis paketti josta olisi saanut diplomin, olisikin ollut ihan kiva. Näillä valinnoilla mennään.
Kävimme lounaalla Subwayssa (taas kerran, siitä on tullut oikein vakipaikka), ja palasimme kämpille, jossa jatkoimme unia. Seuraava ohjelmanumero oli "welcome tent" klo 16-20. Meillä ei ollut aavistustakaan mitä se pitää sisällään, mutta arvelimme että jotain hauskaa, koska ohjelmassa luki jotain tyyliin "spectacular welcoming event". Raahauduimme koripallohallille jossa se pidettiin, meksikolaisittain joskus viiden jälkeen.
Tapahtuma osoittautui jonkunlaisiksi kaoottisiksi minimessuiksi. Lavalla lauloi joku trubaduuri jota kukaan ei kuullut, koska salin toisella puolella olevalla bingo-emännällä oli paremmat äänentoistolaitteet. Bingon lisäksi oli myös blackjack-pöytää ja monenlaista muuta peliä, joukkioittain keskinkertaisia klovneja ja eri järjestöjen kojuja. Ja ilmaista ruokaa ja kokista! Viivähdimme hullunmyllyssä sen aikaa, että söimme lautaselliset nacho-juustomössöä, hyvää ja tulista. Tutkimme myös Difusion Culturalin esitettä, joka sisälsi harrastuskerhojen aikataulut. Minua kiehtoisi tosi paljon mennä maalauskurssille ja jollekin rennolle tanssitunnille, tarjolla oli ainakin Nike Workout Dancehall. Inkeri taas kiinnostui jazztanssista ja keramiikasta. En ole tosin vielä oikein tutkinut, menevätkö tunnit keskenään ja meidän kurssiemme kanssa pahasti päällekkäin... Sitä paitsi harrastaminen maksaa, yli 1000 pesoa/kurssi, joten saatan joutua tekemään vaikeita valintoja. Harmi. Haluaisin vaan harrastaa kaikkea, kerrankin... Noista on kai huomenna vielä info.
Ilta oli taas vaihteeksi pyhitetty nörttiydelle. Inkeri laittoi Facebookkiin jotain uusia kuvia. (Käykää katsomassa, siellä on myös kämpästä paljon kuvia ja minä niissä melkein kaikissa linssiluteena... Oikealla on linkki Inkerin blogiin ja siellä puolestaan linkki kuviin.) Laitoin kv-tädeille vielä yhden ruinaus-sähköpostin, että emmekö nyt kiltit jooko voisi saada registration letteriä jo huomenna? Voi kun säälin kerjuu tehoaisi viime hetkellä. Tuossa joku aika sitten ovelle koputettiin. Kuriiri toi pankkikortin! Mahtavaa ja nopeaa palvelua, en ollut vielä osannut edes ruveta odottamaan sitä... No nyt on Visa, en tosin tiedä mitä sillä teen, mutta onpahan kuitenkin. Sen sijaan äidin joskus viikko sitten lähettämää pakettia ei ole kuulunut. Mikä ei tosin ole yhtään yllättävää, tänään infossakin korostettiin postin hitautta ja epäluotettavuutta. En kyllä edes tiedä, missä meidän postilaatikko on. Hmm, pitänee selvittää...
Huomenna onkin sitten viimeinen orientaatiopäivä. Luvassa immigraatio- ja kulttuuri-infoja sekä illalla coctailtilaisuus! Kivaa. Lauantaina on kai taas jotkut bileet. Ja maanantaina sitten koulun penkille. Ja viisumitoimistoon ensi tilassa.
Ei siellä lapussa mainitussa paikassa ollutkaan sitten mitään meille, kun sinne kohta ehdimme. Näimme Marjoleinin ja odottelimme hänen kanssaan seuraavaa ohjelmanumeroa, kirjastokierrosta. Sinne pääsi kymmenen hengen ryhmissä. Meitä kierrätettiin kirjastossa pisteestä toiseen ja saimme informaatiota espanjaksi. Kukaan ei edes kyseenalaistanut kielitaitoamme. Hauskinta oli, että viimeisellä pisteellä saimme eteemme ristisanatehtävät (!) joihin täytettiin, mitä olimme oppineet. Tässä vaiheessa Inkeri ja Marjolein livistivät, ja minä mukana, vaikka oikeastaan olisi ollut hauskaa testata ikään kuin espanjan kokeena, mitä olin ymmärtänyt. Kaksi ensimmäistä kohtaa ehdin saada jo oikein ennen kuin juoksin tyttöjen perään ja ulos. Tämän infopläjäyksen jälkeen päätimme jättää tuon uuden ohjelman omaan arvoonsa. Se oli ehkä sittenkin tarkoitettu paikallisille fukseille?
Tiistaina saimme hoidettua viisumin maksun. Tai siis ensimmäisen maksun, sakkoja on näillä näkymin odotettavissa koska registration letterin saamme viimeisen tiedon mukaan vasta maanantaina. No mutta pankkireissu hoitui helposti. Illalla menimme Marjoleinin ja Mariannen kanssa amerikkalaiseen Applebee's-ravintolaan syömään. Oikein hyvä paikka oli, tuli ehkä vähän jopa Rosso tai Amarillo mieleen. Hintatasokin oli samaa luokkaa, eli vähän korkeahko paikallisiin verrattuna, mutta oli Oriental Chicken Rollup kyllä niin hyvää, että uudestaan sinne on päästävä. Onneksi se on tuossa reilun kilometrin päässä. Tässä lähistöllä on varmasti kymmeniä erilaisia ravintoloita. Olimme kaikki väsyneitä ja nälkäisiä, vaikka en kyllä tiedä, mikä meidät taas oli niin väsyttänyt, mutta rento illallinen oli oikein hyvää illanvietettä. Siitä menimme Inkerin kanssa vielä Sorianaan ruokaostoksille, koska se on iltamyöhään auki. Valitettavasti unohdimme laittaa ostokset jääkaappiin kotona, joten salami ja tamalet menivät suoraan roskikseen. Mutta verkkomeloni on herkullista vaikka haiseekin ihan pilaantuneelle.
Keskiviikkona meillä oli aika kurssien valintaan klo 11. Samalla luovutettiin myös vakuutuspaperit, eli nyt sekin on hoidossa. Kurssien valinta kävi myös helposti. Muuten ne olivatkin ok, vain espanjan kielikurssi piti lisätä. Olisin halunnut vaihtaa kielikokeen määrittämän Intermediate 1-tason kurssin helpompaan Basico 2:n, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Kuulemma voin sen sijaan jutella opettajan kanssa ja saada ylimääräisiä tehtäviä joilla parannan espanjaani. Kiva, kiitos! No ihan hyvä toisaalta, ei pidäkään olla liian helppoa. Lohduttavaa on, että juttelin yhden saksalaisen pojan kanssa ja hän oli joutunut Intermediate 1:lle koska basico 2:lla ei ollut tilaa. En siis ole ainakaan kielikokeen perusteella heikoin tasollani. Inkeri pääsi basico 2-ryhmään. Muuten meillä on nyt samat kurssit sen jälkeen kun Inkeri teki vähän muutoksia.
Minulla on nyt 5 kurssia, jotka ovat: Sistemas Pasivos (passive systems, toivottavasti liittyy jotenkin aurinkopaneeleihin...no ainakin se on arkkitehtuurin kursseja), Historia de la arquitectura y de la ciudad IV (arkkihissaa ja yhäriä -kai?), Historia del arte Latinoamericano (taidehistoriaa, ihan huvin vuoksi), Introduccion a la cultura mexicana (kuulosti helpolta ja olisihan tätä maata hauskaa oppia ymmärtämään vähän paremmin...), sekä se kielikurssi. Kaikki muut kurssit ovat nimistä huolimatta englanniksi. Aamuherätyksiä on luvassa: maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina koulua on klo 9-12 joista 2 ekaa tuntia espanjaa, voi ei... ja ti & to 10-18 paitsi välissä tyhjää 3,5 h. Otin maksimimäärän kursseja, noista voi kai vielä jonkun tiputtaa pois, mutta se pitää tehdä ennen helmikuun 18 päivää. Otamme ehkä vähän liian rennosti sen suhteen, miten Suomessa osastollamme suhtaudutaan kursseihin ja saammeko niistä tarpeeksi opintopisteitä. Tuossahan on aika paljon opintoja ns. aiheen vierestä, emmekä ole niitä missään hyväksyttäneet etukäteen. Mutta kun meitä aina kannustetaan koulussa opiskelemaan yleissivistäviä aineita, niin pitää sitten vedota siihen, jos tulee ongelmia. Arkkitehtuurin osastolta kun ei ollut oikein muuta kivaa tarjolla englanniksi. Ei me ainakaan mitään design workshoppeja haluta, niitä riittää suomessa liikaakin...
Testattiin koulun oma ruokala. Ei ollut hyvä... Juveneskin on parempi tämän ekan kokemuksen perusteella. Kana-sandwich ei maistunut miltään ja sisälsi luunpaloja... Olin taas ihan poikki, joten kotiin tultuamme nukuin pitkät päiväunet. Suunnittelimme illalla menevämme leffaan, mutta aika riensi ja huomasimme että joudumme kiirehtimään. Suunnitelmamme kuitenkin muuttuivat kun Marjolein laittoi juuri sopivalla hetkellä viestiä saksalaisten grillijuhlista. Lähdimme porukalla ostamaan Sorianasta grillattavaa. Minä ja inkeri ostimme lempiherkkuamme Tamaleita, Marjolein kanaa ja Marianne kasvissyöjänä löysi vain patonkia ja juustoa.
Saksalaiset, 4 poikaa olivat löytäneet aivan mahtavan talon. Tai oikeastaan talossa oli 2 asuntoa, joista toisessa asui belgialaisia tyttöjä. Heillä oli tosiaan iso etupiha jossa barbecue-bileet pidettiin, ja sen lisäksi takapiha missä kasvoi oma appelsiinipuu! Sisätilatkin olivat viimeisen päälle. Onnistuimme olemaan ensimmäiset vieraat, mutta pian meidän jälkeen porukkaa alkoi valua paikalle, ja vieraita olikin loppujen lopuksi paljon ympäri maailmaa. Myös tutut suomalaiset tytöt tulivat, ja uusi tuttavuus, oululainen Matti. Oli oikein mukavaa, vaikka seuraavan aamun aikainen herätys kummittelikin mielessä. Minun iltani kohokohta taisi olla, kun bileissä soi Nouvelle Vaguen mainio coverbiisi Too drunk to fuck. Huomasin myös, että suomalaiset kestävät paremmin viinaa kuin keskieurooppalaiset, tai ainakin tässä seurueessa asia oli niin... En huomannut, että Marjolein olisi juonut paljoa enempää kuin minä, mutta hän oli lopulta aika humalassa, kun taas itselläni ei tuntunut missään. Inkerikin viihtyi ja olisi viihtynyt varmaan minua pidempäänkin, mutta lähdimme kuitenkin joskus ennen kahta kotiin nukkumaan. Meillä piti olla paljon tamaleita kotiin vietäväksi, mutta en kyllä lopulta löytänyt kuin kaksi. Olivat tainneet joutua parempiin suihin yön pimeinä tunteina.
Voi että oli vaikeaa nousta aamulla kahdeksalta. Vaikka sainhan nukkua kaksinkertaiset yöunet muuttopäivään verrattuna. Aamun kolme ensimmäistä tuntia olivat infoja koulun erittäin tiukoista poissaolosäännöistä, turvallisuudesta ja muutenkin mitä saa tehdä ja mitä ei. Paljon oli itsestäänselvyyksiä, mutta mukaan mahtui myös ihan hyödyllistä tietoa. Kuulimme mm. ensimmäistä kertaa, että koululla on valmiita "sertifikaatteja", puolen vuoden opintokokonaisuuksia eri aloilta. Kävimme vielä infojen jälkeen varmistamassa vahvan veikkauksemme, että arkkitehtuurin kokonaisuutta ei ole englanniksi. Oikeassa olimme. Ihan hyvä, eipähän tarvitse ruveta vaihtamaan kursseja, vaikka joku valmis paketti josta olisi saanut diplomin, olisikin ollut ihan kiva. Näillä valinnoilla mennään.
Kävimme lounaalla Subwayssa (taas kerran, siitä on tullut oikein vakipaikka), ja palasimme kämpille, jossa jatkoimme unia. Seuraava ohjelmanumero oli "welcome tent" klo 16-20. Meillä ei ollut aavistustakaan mitä se pitää sisällään, mutta arvelimme että jotain hauskaa, koska ohjelmassa luki jotain tyyliin "spectacular welcoming event". Raahauduimme koripallohallille jossa se pidettiin, meksikolaisittain joskus viiden jälkeen.
Tapahtuma osoittautui jonkunlaisiksi kaoottisiksi minimessuiksi. Lavalla lauloi joku trubaduuri jota kukaan ei kuullut, koska salin toisella puolella olevalla bingo-emännällä oli paremmat äänentoistolaitteet. Bingon lisäksi oli myös blackjack-pöytää ja monenlaista muuta peliä, joukkioittain keskinkertaisia klovneja ja eri järjestöjen kojuja. Ja ilmaista ruokaa ja kokista! Viivähdimme hullunmyllyssä sen aikaa, että söimme lautaselliset nacho-juustomössöä, hyvää ja tulista. Tutkimme myös Difusion Culturalin esitettä, joka sisälsi harrastuskerhojen aikataulut. Minua kiehtoisi tosi paljon mennä maalauskurssille ja jollekin rennolle tanssitunnille, tarjolla oli ainakin Nike Workout Dancehall. Inkeri taas kiinnostui jazztanssista ja keramiikasta. En ole tosin vielä oikein tutkinut, menevätkö tunnit keskenään ja meidän kurssiemme kanssa pahasti päällekkäin... Sitä paitsi harrastaminen maksaa, yli 1000 pesoa/kurssi, joten saatan joutua tekemään vaikeita valintoja. Harmi. Haluaisin vaan harrastaa kaikkea, kerrankin... Noista on kai huomenna vielä info.
Ilta oli taas vaihteeksi pyhitetty nörttiydelle. Inkeri laittoi Facebookkiin jotain uusia kuvia. (Käykää katsomassa, siellä on myös kämpästä paljon kuvia ja minä niissä melkein kaikissa linssiluteena... Oikealla on linkki Inkerin blogiin ja siellä puolestaan linkki kuviin.) Laitoin kv-tädeille vielä yhden ruinaus-sähköpostin, että emmekö nyt kiltit jooko voisi saada registration letteriä jo huomenna? Voi kun säälin kerjuu tehoaisi viime hetkellä. Tuossa joku aika sitten ovelle koputettiin. Kuriiri toi pankkikortin! Mahtavaa ja nopeaa palvelua, en ollut vielä osannut edes ruveta odottamaan sitä... No nyt on Visa, en tosin tiedä mitä sillä teen, mutta onpahan kuitenkin. Sen sijaan äidin joskus viikko sitten lähettämää pakettia ei ole kuulunut. Mikä ei tosin ole yhtään yllättävää, tänään infossakin korostettiin postin hitautta ja epäluotettavuutta. En kyllä edes tiedä, missä meidän postilaatikko on. Hmm, pitänee selvittää...
Huomenna onkin sitten viimeinen orientaatiopäivä. Luvassa immigraatio- ja kulttuuri-infoja sekä illalla coctailtilaisuus! Kivaa. Lauantaina on kai taas jotkut bileet. Ja maanantaina sitten koulun penkille. Ja viisumitoimistoon ensi tilassa.
Kommentit