Ja minä onnellinen operoituani kylpyhuoneessa paikallisesta farmaciasta löytämäni pedikyyri-ihmeaineen kanssa. Jalat tuntuvat nyt paljon paremmilta. Mustille ja kivikoville kantapäilleni ei myrkky kyllä paljoa mahtanut, mutta ehkä ne ovat nyt aavistuksen vähemmän mustat ja kovat. Ihanaa, lakkasin myös varpaankynnet. Nyt yritän varoa, etten sotke lakanoita mustaan kynsilakkaan.
Viime päivinä jalat ovatkin saaneet levätä kun olemme vaan laiskotelleet. Eilen sentään käytiin keskustassa kävelemässä. Tarkoitus oli mennä nykytaiteen museoon, mutta "jotenkin" eksyttiin taas keskustan kauppoihin. Kierreltiin aikamme kaupoissa ja käytiin syömässä tosi hyvässä kiinalaisessa ravintolassa buffetateria. Sitten käytiin katselemassa Barrio Antiguaa, kaupunginosaa jonne kaupungin yöelämä ja ravintolat sijoittuvat. Näytti kivalta ja päiväsaikaan hiljaiselta. Pari rockhenkisempää paikkaa erityisesti houkuttivat. Cafe Iguana ja toinen jonka nimeä en muista, mutta jonka julkisivu oli makea, mustapunaiseksi maalattu. Loppujen lopuksi huomattiin että kello on jo niin pajon että museosta pitäisi suoriutua tunnissa pois jos meinaa ehtiä valoisan aikaan hostellille. Jätettiin sitten toiseen kertaan. Pitää ruveta heräämään aikaisemmin ja lähtemään aiemmin liikkeelle. Alussa meillä oli hyvä unirytmi mutta minä varsinkin olen alkanut lipsua siitä.
Kauppoihin lähdettiin, koska halusin katsastaa yhdet aiemmin mieltäni vaivaamaan jääneet tennarit. Ei ollut kokoja, joten siinä meni sitten ainoa kohtuuhintainen vaihtoehto niille sadan euron tossuille. On kai ne sitten hankittava... Vielä on onneksi toivoa, että ne olisivat tulleet alennukseen. Täällä on nimittäin näköjään alennusmyynnit alkaneet kuten Suomessakin. Urheiluliikkeessä olin tosi innokkaana käyttämässä espanjan taitojani. Ehdin kysyä kahdelta muulta asiakkaalta, onko kengästä pienempiä kokoja, ennen kuin kohdalleni osui myyjä. Mitäs näyttivät kaikki ihan urheiluliikkeen myyjiltä!
Ruokakauppaa yritettiin taas löytää keskustan läheltä, mutta ei tärpännyt. Vaikuttaa siltä että paikalliset eivät osta ruokaa. Paitsi niitä harvoja tuotteita, joita saa Oxxoista ja SevenEleveneistä, joita on joka kadunkulmassa. Mutta niiden valikoimat tosiaan rajoittuvat limsoihin, veteen, sipseihin, karkkeihin, take away-kahviin ja sandwicheihin. Paahtoleipää, juustoa, marmeladia, banaaneja ja mehua me ollaan niistä myös löydetty, ja aamupalamme ovatkin perustuneet niihin aika vahvasti viime aikoina. Ei vaan, ollaan me yksi iso ja kunnollinen ruokakauppa löydetty jo aiemmin. San Agustinin mallissa oli semmoinen prisman tyyppinen. Siellä pitikin sitten kierrellä vaan katselemassa suu auki niitä ruokavalikoimia ja haaveilemassa että mitä sitten kokataan kun päästään muuttamaan omaan kotiin.
Illalla katseltiin Pulp Fiction (Kuinkakohan monennen kerran...) ja opeteltiin lisää kirosanoja espanjaksi. ¡Mierda! Täällä alkaa olla jo aika paljon porukkaa. Lähinnä meksikolaisia ja jokunen jenkki. Puma-kissa oli sisällä ja leikkitappelin sen kanssa. Puma kai voitti, sillä minulla on käsi täynnä kynnenjälkiä.
Tänään nukuttiin taas pitkään. Inkeri yski jo illalla ja yöllä oli noussut kuume. Tyttö vaikuttaa olevan ihan kunnolla kipeä, kuumeinen ja flunssainen. Inkerin sairastamisen varjolla minäkin olen lusmuillut ansiokkaasti koko päivän. Aamupäivä torkuttiin, lueskeltiin ja siliteltiin kissoja uima-altaalla. Inkeri sai Röyhkän Miss Farkku-Suomen luettua ja minä aloitin sen lukemisen uudelleen. Edellisestä kerrasta olikin aikaa ja on se edelleen tosi hyvä kirja. Kohta loppuu suomenkielinen lukeminen, mitäs sitten tehdään? Harkkatöitä? Vai viitsisiköhän se kuriiri toimittaa mun pankkikortin mukana Suomesta pari kiloa kirjoja samaan hintaan? Paco, se toinen hostelliheppu yritti sinnikkäästi prepata meidän espanjan taitoamme tänäänkin.
Poistuttiin Monterrocolta vain ja ainoastaan syömään. Ajateltiin mennä lähellä sijaitsevaan La Catarinaan jota Mauricio oli suositellut erityisen hyvän meksikolaisen ruuan takia. Se osoittautui astetta hienommaksi paikaksi kuin olimme kuvitelleet. Meillä on joku ihme taito päätyä hienompiin ravintoloihin vain silloin kun lähdemme hotellilta räjähtäneen näköisinä, ilman meikkiä ja jossain suurinpiirtein kotivaatteissa ajtellen, että "mennään vaan äkkiä hakemaan jotain pientä jostain lähimestasta, ettei sairastuta enempää." Ihan sama juttu kävi Ibiksessä kun Inkeri oli viimeeksi kipeä ja menimme Italiannikseen. Ei siinä mitään, ruoka oli todella hyvää siellä kuten täälläkin. Tämä oli kyllä myös astetta kalliimpi, päiväbudjetit tuli rikottua. Noh, alle 20 € per nenä jälkkäreineen kaikkineen, eli ei taas mitään Suomen hintoihin verrattuna. Mutta ei voi mitään, väkisinkin hintaa vertaa esim. eiliseen kiinalaiseen buffettiin joka maksoi alle 5€ jälkkäreineen.
Viime päivinä jalat ovatkin saaneet levätä kun olemme vaan laiskotelleet. Eilen sentään käytiin keskustassa kävelemässä. Tarkoitus oli mennä nykytaiteen museoon, mutta "jotenkin" eksyttiin taas keskustan kauppoihin. Kierreltiin aikamme kaupoissa ja käytiin syömässä tosi hyvässä kiinalaisessa ravintolassa buffetateria. Sitten käytiin katselemassa Barrio Antiguaa, kaupunginosaa jonne kaupungin yöelämä ja ravintolat sijoittuvat. Näytti kivalta ja päiväsaikaan hiljaiselta. Pari rockhenkisempää paikkaa erityisesti houkuttivat. Cafe Iguana ja toinen jonka nimeä en muista, mutta jonka julkisivu oli makea, mustapunaiseksi maalattu. Loppujen lopuksi huomattiin että kello on jo niin pajon että museosta pitäisi suoriutua tunnissa pois jos meinaa ehtiä valoisan aikaan hostellille. Jätettiin sitten toiseen kertaan. Pitää ruveta heräämään aikaisemmin ja lähtemään aiemmin liikkeelle. Alussa meillä oli hyvä unirytmi mutta minä varsinkin olen alkanut lipsua siitä.
Kauppoihin lähdettiin, koska halusin katsastaa yhdet aiemmin mieltäni vaivaamaan jääneet tennarit. Ei ollut kokoja, joten siinä meni sitten ainoa kohtuuhintainen vaihtoehto niille sadan euron tossuille. On kai ne sitten hankittava... Vielä on onneksi toivoa, että ne olisivat tulleet alennukseen. Täällä on nimittäin näköjään alennusmyynnit alkaneet kuten Suomessakin. Urheiluliikkeessä olin tosi innokkaana käyttämässä espanjan taitojani. Ehdin kysyä kahdelta muulta asiakkaalta, onko kengästä pienempiä kokoja, ennen kuin kohdalleni osui myyjä. Mitäs näyttivät kaikki ihan urheiluliikkeen myyjiltä!
Ruokakauppaa yritettiin taas löytää keskustan läheltä, mutta ei tärpännyt. Vaikuttaa siltä että paikalliset eivät osta ruokaa. Paitsi niitä harvoja tuotteita, joita saa Oxxoista ja SevenEleveneistä, joita on joka kadunkulmassa. Mutta niiden valikoimat tosiaan rajoittuvat limsoihin, veteen, sipseihin, karkkeihin, take away-kahviin ja sandwicheihin. Paahtoleipää, juustoa, marmeladia, banaaneja ja mehua me ollaan niistä myös löydetty, ja aamupalamme ovatkin perustuneet niihin aika vahvasti viime aikoina. Ei vaan, ollaan me yksi iso ja kunnollinen ruokakauppa löydetty jo aiemmin. San Agustinin mallissa oli semmoinen prisman tyyppinen. Siellä pitikin sitten kierrellä vaan katselemassa suu auki niitä ruokavalikoimia ja haaveilemassa että mitä sitten kokataan kun päästään muuttamaan omaan kotiin.
Illalla katseltiin Pulp Fiction (Kuinkakohan monennen kerran...) ja opeteltiin lisää kirosanoja espanjaksi. ¡Mierda! Täällä alkaa olla jo aika paljon porukkaa. Lähinnä meksikolaisia ja jokunen jenkki. Puma-kissa oli sisällä ja leikkitappelin sen kanssa. Puma kai voitti, sillä minulla on käsi täynnä kynnenjälkiä.
Tänään nukuttiin taas pitkään. Inkeri yski jo illalla ja yöllä oli noussut kuume. Tyttö vaikuttaa olevan ihan kunnolla kipeä, kuumeinen ja flunssainen. Inkerin sairastamisen varjolla minäkin olen lusmuillut ansiokkaasti koko päivän. Aamupäivä torkuttiin, lueskeltiin ja siliteltiin kissoja uima-altaalla. Inkeri sai Röyhkän Miss Farkku-Suomen luettua ja minä aloitin sen lukemisen uudelleen. Edellisestä kerrasta olikin aikaa ja on se edelleen tosi hyvä kirja. Kohta loppuu suomenkielinen lukeminen, mitäs sitten tehdään? Harkkatöitä? Vai viitsisiköhän se kuriiri toimittaa mun pankkikortin mukana Suomesta pari kiloa kirjoja samaan hintaan? Paco, se toinen hostelliheppu yritti sinnikkäästi prepata meidän espanjan taitoamme tänäänkin.
Poistuttiin Monterrocolta vain ja ainoastaan syömään. Ajateltiin mennä lähellä sijaitsevaan La Catarinaan jota Mauricio oli suositellut erityisen hyvän meksikolaisen ruuan takia. Se osoittautui astetta hienommaksi paikaksi kuin olimme kuvitelleet. Meillä on joku ihme taito päätyä hienompiin ravintoloihin vain silloin kun lähdemme hotellilta räjähtäneen näköisinä, ilman meikkiä ja jossain suurinpiirtein kotivaatteissa ajtellen, että "mennään vaan äkkiä hakemaan jotain pientä jostain lähimestasta, ettei sairastuta enempää." Ihan sama juttu kävi Ibiksessä kun Inkeri oli viimeeksi kipeä ja menimme Italiannikseen. Ei siinä mitään, ruoka oli todella hyvää siellä kuten täälläkin. Tämä oli kyllä myös astetta kalliimpi, päiväbudjetit tuli rikottua. Noh, alle 20 € per nenä jälkkäreineen kaikkineen, eli ei taas mitään Suomen hintoihin verrattuna. Mutta ei voi mitään, väkisinkin hintaa vertaa esim. eiliseen kiinalaiseen buffettiin joka maksoi alle 5€ jälkkäreineen.
Kommentit