Seuraavana aamuna olisi pitänyt lähteä hotellista, mutta ajattelimme ansaitsevamme hieman lepoa, joten otettiin sitten vielä yksi lisäyö ja lähdettiin vasta lauantaina. Vaihdettiin tänne Monterroco hostelliin. Tämän löysin netistä. Yhdessä matkaraportissa tätä oli suositeltu ja hostellin nettisivujen guestbookissa oli paljon suosituksia lisää. Ja paikka on todella suositusten arvoinen! Olisi pitänyt tulla tänne aiemmin jos olisi tiennyt paikan, mutta löysin tämän tosiaan vasta Hotelli Ibiksessä ollessamme. Ibis oli tuplasti kalliimpi kuin tämä, ja muutenkin... Täällä on niin rento ja kodikas ilmapiiri, että tämä pesee kyllä (sinänsä ihan kivan, mutta) kliinisen ketjuhotellin mennen tullen.

Täällä on mukavaa. Sisällä on tosin ihan tosi tosi kylmä täälläkin. Onneksi me saatiin kahdestaan huone, jossa on 6 sänkyä, ja ainakin 9 peittoa, joten kääriydytään vaan peittoihin aina kun ollaan sisällä. Hostellin isäntä, Mauricio on aivan mahtava. Kaikki kehut hostellin vieraskirjoissa (sekä netissä että täällä paikan päällä olevassa) ovat kyllä ihan aiheellisia. Todella hauska ja hyväsydäminen tyyppi, joka on viettänyt paljon aikaa kertoen meille meksikolaisista ruuista ja mistä nyt olemmekaan keksineet udella. Puhuu siis englantia. Myös toinen hostelliheppu, Paco on mukava. Paco on yrittänyt opettaa meille vähän lisää espanjaa. Meidän lisäksemme täällä on ollut vaan yksi asukas, joku kuuromykkä jenkkipoika, jota emme ole edes nähneet. Tänään tänne tulee kuulemma lisää porukkaa.

Viimeiset päivät ollaan otettu tosi rennosti. Ilmatkin on vähän kylmenneet joten ollaan seikkailtu ihan vaan lähiympäristössä ja kartoitettu melko harvalukuisia puistoja. Yksi iltapäivä, ennen auringonlaskua eksyttiin puistoon, joka tuntui vaan olevan täynnä kaikkia ihme setiä. Se oli aika ahdistava, joten palattiin hostellille. Hostelli on semmoisen joen lähellä, missä ei ole vettä (ainakaan tähän aikaan vuodesta), joten kävellään yleensä osa matkaa joen uomassa menevää kävelytietä pikin. Siellä on rauhallista ja niin paljon mukavampaa kun ison autotien varrella missä joutuu kuuntelemaan autojen tööttäilyä ja huutelua. Alkoi tulla hämärää ja kaikkien varoittelujen takia meitä alkoi tietysti pelottaa. Säikähdettiin ihan kunnolla kun yksi ohitsemme pyöräilevä mies huusi meille jotain espanjaksi ja kääntyi vähän ajan päästä takaisin meitä kohti. Mutta se vaan halusi varoittaa että paikka ei ole turvallinen pimeällä. Nopeasti siis vaan hostellille.

Toisena päivänä taas löydettiin kiva pieni puisto missä oli pelottavan kesyjä puluja ja hauskoja pikkulapsia. Sunnuntaina ajateltiin mennä isoon Parque Fundidoraan, joka on aika kaukana. Oli kuitenkin ensimmäinen oikeasti kylmä päivä, eli jotain alle 15 astetta, hrrr. Vaikka meillä oli pitkät housut ja takit, oltiin todella kylmissämme, joten käveltiin vaan keskustaan asti (on sinnekin jokunen kilometri täältä) ja ajateltiin jättää Fundidora-vierailu jollekin lämpimämmälle päivälle. Löydettiin Macroplazalta maailman hienoin joulukuusi, joka oli tehty violeteiksi maalatuista ämpäreistä ja koreista. Käytiin myös lämmittelemässä yhdessä ilmaisessa museossa. Se esitteli paikallishistoriaa mielenkiintoisesti ja olisi ollut varmaan ihan opettavainen jos meillä olisi ollut vähän enemmän keskittymiskykyä mukana. Visuaalisesti se oli kyllä hieno, kaikki esineet oli pantu tyylillä esille ja käytetty paljon  videoita ja musiikkia ym. kivaa. Loppupäivä vietettiin keskustan ostoskadun tungoksessa, sillä kylmä sää herätti vastustamattoman halun  hankkia talvivaatteita. Ei kyllä sitten kuitenkaan ostettu mitään.

Eilen oli jouluaatto. Nukuttiin pitkään. Aamupalaksi meinattiin paahtaa leipää, mutta Mauricio halusi esitellä meille paikallisia ruokia ja paistoi meille Tamaleita. Ne olivat maissinlehtiin käärittyjä juttuja liha-, kana- ja paputäytteillä. Hyvää oli. Lähdettiin täydellä vatsalla shoppailemaan isoon Centro Comercial San Agustiniin joka oli kävelymatkan päässä. Piti vain alittaa vuori kauhean ahtaan ja pitkän Tunnel Loma Largan kautta. Kauppakeskus oli vähän kuin Ideapark (paitsi ehkä isompi!) ja siellä oli täysi tohina päällä. Aatto ei täällä ole mikään erityinen juhlapäivä ainakaan kauppojen aukiolon suhteen. Inkeri löysi vihdoin sopivan adapterin tietokoneensa maadoitettuun pistokkeeseen (aika hyvin näin Meksikossa! ...maadoitettuun eurooppalaiseen pistokkeeseen sopiva adapteri!). Minä taas löysin villasukat! Varmaan jotain alpakkaa, kun ovat niin paksut ja lämpimät. Huvittavaa ostaa täältä villasukat! Olin alunperin pakannut villasukat matkaan mutta tyhmänä sitten jätin ne viime hetkellä pois. Täällä on kyllä tosi oudot lämpötilat. Päivisin ulkona on tukahduttavan kuuma, ja yöllä palelee vaikka on päällysvaatteet ja kolme peittoa. Villasukat ovat ihanat täällä kylmillä kivilattioilla!

Löydettiin myös hyvä levykauppa missä oli aika mahtavat valikoimat. Paljon eurooppalaista (jopa nämä pakolliset Rasmukset, Himit, Nightwishit, Stratovariukset ja Apocalypticat Suomesta- ne on aina pakko tarkistaa...), paljon alternativea. Ostin itselleni joululahjaksi The Gatheringin Accessories-Rarities & B-sides-tuplalevyn. Inkeri jäi haikailemaan The Pipettesin levyä. Ja lökäpöksyjä tai pillifarkkuja. Minä puolestani jäin haaveilemaan Puman musta-pinkeistä tennareista. Pakko saada tennarit, mun jalat on ihan kuolleet kaiken sandaaleissa ja balleriinoissa kävelemisen jälkeen! Mutta kun ne maksoivat euroissa jotain satasen. Liikaa... vaikka luultavasti kumminkin sorrun niihin aikani haikailtuani.  Sitten siellä oli Berschkan ja Pull and Bearin myymälät, juuri ne mitä toivoimmekin Monterreystä löytyvän. Vastaavia ostosparatiiseja samoine liikeineen on täällä  lisääkin, yksi jopa lähellä tulevaa kotiamme. Voi voi- hyvästi rahat ja mitenköhän matkatavaroiden painorajoitusten kanssa käy kesällä kun palaamme...

Illalla hotellilla saatiin meksikolaista jouluruokaa. Mauricio oli kokannut perheelleen ja toi meillekin annokset. Tosi hyvää paistia, spaghettia ja hyvin jouluista jauheliha-manteli-luumumössöä. Ja croisantteja. Kuulostaa oudolta, mutta oli tosi herkullista. Me annettiin meidän ekalle meksikolaiselle kaverille joululahjaksi suklaata ja Marimekon jääkarhu-magneetti, jonka Inkeri oli tajunnut varata mukaan suomen-tuliaisena. Sitten katseltiin leffa, joku Santana tai jotain, joka kertoi meksikolaisista jengeistä USA:ssa. Se oli tosi surullinen ja raaka, mutta hyvä. Ainakin opittiin paljon espanjankielisiä kirosanoja kun katsottiin se espanjankielisillä tekstityksillä. Täällä menee kyllä aika mukavasti ihan vaan hengaillessa, kun vaan kääriytyy huopien sisään. Täällä on iso valikoima DVD-leffoja (ja VALTAVA TV!), ja langaton netti. Paitsi että netti kyllä toimii todella huonosti.

Tänään Joulupäivänä ei olla oikeastaan tehty mitään... Mutta silti on ollut tosi mukava lusmuilupäivä. Minun päiväni pelasti se, että pääsin paijailemaan kissoja. Alkaa olla aika kovat vieroitusoireet Uunosta ja Rullesta. Otettiin (tyhjällä) uima-altaalla aurinkoa ja seuraamme liittyivät Hostellikissa Puma ja toinen kissa. Se toinen oli Mauricion äidin kissa ja täällä jouluvierailulla. Molemmat olivat tosi suloisia ja kesyjä. Puma oli tosi leikkisä, semmoinen pikku peto, ja se toinen lähinnä kiehnäsi ja kehräsi. Voi mitä sydäntenmurskaajia! Altaalle ei kovin kauan paistanut aurinko, joten lähdettiin syömään jouluateria monikansalliseen hampurilaisravintolaan (aika säälittävää) ja jäätiin sen jälkeen (tyhjälle) joelle lueskelemaan kirjoja. Joen uomassa on joku karuhko puistontapainen. Loppuillan olenkin kirjoittanut tätä kuolettavan pitkästyttävää päiväkirjatekstiä ja kuunnellut ulkoa kuuluvaa pauketta. Näillä on ilmeisesti joku kummallinen joulutraditio, sillä eilispäivästä lähtien ulkona on räjäytelty jotain pahaa ääntä pitäviä pommeja yötä päivää. Olisivat edes ilotulitusraketteja mutta ei, niistä ei jää taivaalle kuin pieni savupilvi. Ei voi ymmärtää...

Tämä oli sitten viimeinen tällä lailla typerästi jo aiemmin kirjoitettu ja jälkikäteen lisätty kirjoitus. Nyt blogi on "oikeastikin" olemassa, kun tuo nettiyhteyskin oli kerrankin yhteistyöhaluinen. Pitääpä alkaa mainostaa tätä ihmisille nyt sitten. Moni varmaan luuli ettei koko blogia tulekaan, kun minulla kerta oli niin suuret puheet ja olin niin pitkään etukäteen tohkeissani tästä, mutta ensimmäiseen pariin viikkoon ei mitään tapahtunut. Kuten näkyy, olen kyllä kirjoitellut vähän turhankin ahkerasti varastoon. Noinkohan kukaan jaksoi kokonaan lukea tähänastista kuulumispakettia? Tästälähtien yritän saada tekstit reaaliajassa nettiin ja päivitellä ahkerasti.