Unohdin viime kirjoitusta kirjoittaessani kokonaan, että tarvitsenhan minä yhden asian. Vanha, uskollinen iPodini nimittäin lakkasi toimimasta tässä pari viikkoa sitten. Matkalla Mc Alleniin muistin onnekseni senkin tarpeen, joten sain ostettua uuden halvalla jenkkien puolelta. Ostin semmoisen 8 gigan iPod Nanon. MP3-soitinhan on yksi perustarpeistani, en olisi tullut enää pitkään toimeen ilman sitä. Vaikka sen saikin sieltä huomattavasti halvemmalla kuin Meksikosta tai Suomesta, oli siinä ylimääräistä rahanmenoa ihan riittävästi.

Niinpä shoppailureissun anti jäi muilta osin melko laihanlaiseksi. Ostin vain rihkamakorviksia ja halpoja kynsilakkoja (Inkeri pyöritteli silmiään kun ostin neljä mustaa kynsilakkaa: oikeasti siis yhdessä oli harmaita hileitä, yhdessä violetteja, yhdessä vihreitä ja vain yksi oli normaali musta). Ne osoittautuivat valitettavasti tosi huonoiksi. Lisäksi ostin Abercombielta yhden tarjouspaidan mutta en kuitenkaan viitsinyt sovittaa sitä, eikä se sitten ollutkaan hyvä, joten diilasin sen Inkerille. Olisihan siellä ollut vaikka mitä, mutta yritin olla tuhlaamatta kauheasti turhuuksiin. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Muillakin oli onnistunut shoppailureissu. Inkeri osti kengät, Berny vaikka mitä, mm. kengät ja aurinkolasit, Päivi paitoja ja farkkuja ja Ilona mm. kameran ja iPodin.

Hauskuus alkoi siinä vaiheessa, kun ostokset piti kuljettaa rajan yli "käytettyinä" siis hintalaput ja pakkaukset poistettuina. Minun ja Ilonan elektroniikkaostokset oli nimittäin pakattu niin tiukasti, ettei niiden purkaminen ilman teräaseita ollut mitenkään helppoa. Loppujen lopuksi koko vaivannäkö oli turhaa, eikä meitä edes pysäytetty rajalla, vaan saimme ajaa USA:sta Meksikoon ihan rauhassa. Aamulla rajaa toiseen suuntaan ylittäessähän saimme antaa sormenjäljet ja valokuvat ja vastailla rasti ruutuun-kysymyksiin tyyliin "oletko osallistunut kansanmurhiin" ja muuta hauskaa.

Nyt on taas viikonloppu. Viikolla meillä oli aika meksikolainen tunnelma: oikein mikään ei toiminut. Netti ei toiminut kuin öisin ja meillä ei ollut lämmintä vettä moneen päivään. Oma vika kun emme saaneet aikaiseksi tehdä asialle mitään. Nyt homma on taas hallinnassa. Netti tokeni itsekseen ja Berny laittoi boilerin päälle. (Ja opetti vihdoin mulle miten sen saa päälle. Seuraavalla kerralla kun se menee pois päältä, ei ehkä tarvitsekaan käydä kylmässä suihkussa montaa päivää.) Tämä viikko oli myös kovin koulutyöntäyteinen. Tuli istuttua sisällä enemmän kun tarpeeksi.  Perjantaina oli yksi esitelmä. Ehkä voisi mainita myös että kyllästyin osittain pinkkiin tukkaan näinkin nopeasti. Tai en nyt kokonaan, mutta sitä oli liikaa. Täällä kun saa muutenkin ihan tarpeeksi huomiota. Värjäsin osan takaisin mustaksi ja jätin vaan muutaman ohuen raidan. Tekokynsistäkin hankkiuduin eroon kun ne menivät niin huonoon kuntoon. Pitkiä kynsiä on tavallaan ikävä vaikka elämä onkin nyt paljon helpompaa. (inkerin ei enää tarvitse avata mulle limsatölkkejä ja voin sytyttää kaasuhellan polttamatta kynsiäni.) Torstai-ilta oli mukava: oltiin Inkerin ja Bernyn kanssa Cafe Iguanassa. Se oli kylä tosi kiva paikka. Toi elävästi mieleen Tampereen kantakuppilani, Doriksen. Ei paljon muuta puuttunut kuin Dorkalan vakionaamat.

Daniel oli kutsunut meidät neljä suomityttöä perjantai-iltapäivänä kotiinsa syömään. Saimme kunnon kotitekoisen lounaan: Danielin äiti oli loihtinut annokset, jotka kyllä olivat ihan ravintolatasoa, varsinkin esillepanoltaan. Parsakaalilla täytettyä kananfileetä juustokastikkeessa, riisiä ja leivitettyjä herkkusieniä. Ja jälkiruuaksi maissipiirasta. Oikein ihanaa. Muutenkin oli mukavaa alun vähän jäykästä tunnelmasta ja kielimuurista huolimatta. Danielin vanhemmat vaikuttiva tosi kivoilta ja heillä oli kaunis koti. Emme kuitenkaan kauhean kauaa siellä viipyneet, mutta käytiin kotimatkalla vielä jätskillä Valle Orientessa.

Illalla oli Mauricion synttäribileet Monterrocossa. Tehtiin Inkerin kanssa tosi hieno lahja Mauriciolle. Siihen sisältyi paketti veracruzilaisia sikareita ja hieno omatekoinen suomirock-cd. Sisältö oli jotaikuinkin kaikkea Leningrad Cowboysistä PMMP:n, Viikatteen ja 22-pistepirkon kautta Sentencediin ja kannet aika hienot myös. Mauricio tykkäsi lahjasta ja kiitteli kovasti. Juhlissa oli vähän niinkuin 50- 60-luku teemana. Mauricion kavereiden rockabillybändi esiintyi ja vierailtakin oli toivottu teeman henkistä pukeutumista. Läheskään kaikki eivät olleet pukeutuneet, mutta koska teema miellytti, yritin vähän noudatella sitä pukeutumisessani. Mielelläni olisin panostanut enemmänkin jos olisi ollut semmoisia vaatteita, mutta nyt tyydyin vain olemaan todella pilkullinen. Minulla oli pilkkuhame, musta kauluspaita jossa on pilkullinen kauluksen sisäpuoli ja pilkullinen laukku. Oli muuten ihan tosi hauskat bileet. Ja tässä vaiheessa tahtoisin julkistaa että olen nyt virallisesti oppinut juomaan kaljaa. Torstaina join kaksi ja perjantaina peräti neljä! Saavutus sekin... Juhlissa oli pääasiassa meksikolaisia, mutta myös paljon sitä porukkaa joka oli kanssamme samaan aikaan hostellilla joulukuussa.  

Eilen nukuin pitkään ja olin koko loppupäivän ja illan todella tylsä: istuin vaan nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja tein läksyjä. Iltamyöhään saakka. Yksin. Lauantai-iltaa olisin voinut viettää vähän sosiaalisemmissa merkeissäkin, sillä olisi ollut peräti kolmet bileet tarjolla, mutta koulustressin ennaltaehkäisy ja oma "hyvä" seura vetivät pidemmän korren.

Tänään olinkin sitten aamulla pirteänä ylhäällä jo melko aikaisin. Itseasiassa heräsin jo ennen yhdeksää ilman herätyskelloa! Ihan hyvä, sillä muuten olisi tullut tosi lyhyt päivä. Viime yönä täällä nimittäin käännettiin kelloja. Aamupäivästä mentiin Inkerin ja toisen suomalaisen vaihtarin, Katriinan kanssa Parque Fundidoralle. Oli ihanaa olla ulkona kun oli istunut melkein koko viikon sisällä. Kuumahan ulkona oli, mutta vielä ihan siedettävän rajoissa. Fundidoralla nyt ei mitään ihmeitä ollut, mutta käytiin siellä sijaitsevassa Horno 3-museossa. Kyseessä on vanhan teräsruukin masuuni, josta on tehty paikallista terästuotantoa esittelevä museo. Täällä kyllä osataan toteuttaa tyylikkäitä ja mielenkiintoisia museoita teeman kuin teeman ympärille. Museokäynnin kruunasi show "gigante durmiente", jossa tuo masuuni heräsi henkiin infernaalisen äänimaailman, pyrotekniikan ja vilkkuvien valojen avulla samalla kun vieressä screenillä pyöri sen historiasta kertova video. Kornia mutta silti hauskaa. Tultasyöksevä ulkoavaruudesta pudonneen näköinen rautamöhkäle itketti kyllä pikkulapsia aika tehokkaasti.

Fundidoralta Katriina lähti kotiin ja me Inkerin kanssa käveltiin keskustaan. Reitti Fundidoralta Macroplazalle on kaupunkisuunnittelullisesti kunnianhimoinen, tosin taas kerran korni: keinotekoinen, kilometrin mittainen joki jota reunustavat patsaat, suihkulähteet ja hienot istutukset. Onhan se ihan hieno, mutta matkalla ei juurikaan ole varjoja, joten Monterreyn kesäilmastossa se on aikamoinen Via Dolorosa. Käytiin keskustassa syömässä ja mentiin siitä bussilla kotiin.

Kotona ehdimmekin olla huimat 10 minuuttia kun meitä jo haettiin  seuraavaan seikkailuun. Berny vei meidät ja Marjoleinin National Park Huastecaan, noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevalle mahtavien vuorien reunustamalle kanjonille. Maisemat siellä olivat todella upeat. Jostain syystä se oli kuitenkin ennen kaikkea paikka, jonne paikalliset köyhempien alueiden asukkaat tulevat viettämään aikaa. Siellä olikin sulassa sovussa sunnuntaiajelulla olevia lapsperheitä ja kaljaa kiskovia äijäporukoita. Kanjoni oli tosiaan ihan täynnä autoja ja ihmisiä. Kaikki ihan leppoisissa tunnelmissa, mutta ympäristöstä ihmiset eivät paljoa näytä välittävän. Joka paikka oli täynnä roskaa. Sieltä olisi myös voinut vuokrata hevosia. Marjolein jolla on Hollannissa oma hevonen, innostui ensin ajatuksesta, mutta laihat ja apaattiset hevoset nähtyään tuli vain surulliseksi. Ei ihmekään. Meksikon varjopuolia on kyllä ehdottomasti eläinten kohtelu. Ihmettelimme kanjonilla jonkin aikaa ja palasimme sitten kotiin viettämään leppoisaa sunnuntai-iltaa chili dogsien ja Täydellisten naisten parissa keräten voimia ensi viikkoon. Se tulee olemaan aika... huh, no parit laajat kirjoitustehtävät, yksi piirustustehtävä (siitä tulee hauskaa, ehtisipä vaan tekemään sen kunnolla) ja esitelmä.