Ihanaa, ei enää kuumetta. Kannatti sinnitellä ilman särkylääkettä, kuume oli laskenut yön aikana. Aamulla lähinnä vain laiskotti, eli ihan normaali olotila. Flunssa tosin jatkuu edelleen, mutta se on nyt ihan tavallisen flunssan tuntuista; yskiminen ei enää tunnu siltä että keuhkot tulevat ulos. Ihanaa oli myös päästä suihkuun ja saada puhtaat vaatteet päälle. Kumpaankaan ei hetkeen ole ollut mahdollisuutta.
Siispä lähdimme hyvillä mielin bussilla kaupungille. Koska olin palellut pari päivää kuumeessa, laitoin päälle varmuuden vuoksi 3 pitkähihaista ja kaulahuivin. Noh, ulkona olikin sitten täysi auringonpaiste ja mittarin mukaan 36 astetta lämmintä. Valitsimme bussin aika mutu-tuntumalla ja valinta oli oikein onnistunut; pääsimme ihan keskustaan ensi yrittämällä. Sitten piti löytää valokuvaamo. Missä ne kaikki ovat silloin kun niitä tarvitaan? Monet asiat, joita täällä yleensä on joka nurkalla, katoavat aina kun niitä etsii, esim. taksit ja SevenElevenit. Löysimme lopulta yhden ja homma hoitui nopeasti. 100 pesoa maksoi ja kuvat voi noutaa maanantaina. Sen kunniaksi käytiin kiinalaisessa syömässä. Shoppailtiin sen verran, että kävin hankkimassa yhden minua aiemmin vaivaamaan jääneen neuletakin. Kovasti tarpeellinen vaate täällä varmasti. Mutta se on luonnonvalkoinen! Vaatii ehkä hieman totuttelua.
Tuhlasimme tovin elämästämme odottaen bussia ensin väärällä pysäkillä. Jossain vaiheessa tajuttiin olevamme parin korttelin päässä oikeasta paikasta ja sinne siirryttyämme pääsimme heti bussiin. Se bussin odottelu ja ihmisten katselu oli kyllä viihdyttävää. Pieniä söpöjä lapsia oli paljon liikkeellä. Näimme myös lupaavan tappelunalun taksi- ja bussikuskin välillä sekä maailman pienimmän koiranpennun.
Nyt ollaan kotona ja Inkeri ihmettelee tuossa olotilaansa, kun nyt on taas vähän lämpöä. Ehkä kuumemittari on vain rikki? Kirjoitin tuossa välissä kirjeen viisumiviranomaisille. Yhden tarvittavista liitteistä siis. Nyt pitäisi saada lomakkeita tulostettua ja sen jälkeen ollaan tehty kaikki mitä tässä vaiheessa voidaan asian eteen tehdä. Tuohon kirjeeseenkään en ole vielä saanut koululta kaikkia tarvittavia tietoja, kuten opiskelijanumeroa ja kurssejani.
Siispä lähdimme hyvillä mielin bussilla kaupungille. Koska olin palellut pari päivää kuumeessa, laitoin päälle varmuuden vuoksi 3 pitkähihaista ja kaulahuivin. Noh, ulkona olikin sitten täysi auringonpaiste ja mittarin mukaan 36 astetta lämmintä. Valitsimme bussin aika mutu-tuntumalla ja valinta oli oikein onnistunut; pääsimme ihan keskustaan ensi yrittämällä. Sitten piti löytää valokuvaamo. Missä ne kaikki ovat silloin kun niitä tarvitaan? Monet asiat, joita täällä yleensä on joka nurkalla, katoavat aina kun niitä etsii, esim. taksit ja SevenElevenit. Löysimme lopulta yhden ja homma hoitui nopeasti. 100 pesoa maksoi ja kuvat voi noutaa maanantaina. Sen kunniaksi käytiin kiinalaisessa syömässä. Shoppailtiin sen verran, että kävin hankkimassa yhden minua aiemmin vaivaamaan jääneen neuletakin. Kovasti tarpeellinen vaate täällä varmasti. Mutta se on luonnonvalkoinen! Vaatii ehkä hieman totuttelua.
Tuhlasimme tovin elämästämme odottaen bussia ensin väärällä pysäkillä. Jossain vaiheessa tajuttiin olevamme parin korttelin päässä oikeasta paikasta ja sinne siirryttyämme pääsimme heti bussiin. Se bussin odottelu ja ihmisten katselu oli kyllä viihdyttävää. Pieniä söpöjä lapsia oli paljon liikkeellä. Näimme myös lupaavan tappelunalun taksi- ja bussikuskin välillä sekä maailman pienimmän koiranpennun.
Nyt ollaan kotona ja Inkeri ihmettelee tuossa olotilaansa, kun nyt on taas vähän lämpöä. Ehkä kuumemittari on vain rikki? Kirjoitin tuossa välissä kirjeen viisumiviranomaisille. Yhden tarvittavista liitteistä siis. Nyt pitäisi saada lomakkeita tulostettua ja sen jälkeen ollaan tehty kaikki mitä tässä vaiheessa voidaan asian eteen tehdä. Tuohon kirjeeseenkään en ole vielä saanut koululta kaikkia tarvittavia tietoja, kuten opiskelijanumeroa ja kurssejani.
Kommentit