Kiitos kommenteista! On hirmuisen kivaa että niitä on tullut.
Nyt tuntuu että kaikki on aika mallillaan. Kunhan vaan saadaan tuo Inkeri terveeksi. Itsellänikin tosin kurkkua hieman kaihertaa. Tai ehkä outo tunne on enemmänkin keuhkoissa? Yritän psyykata itseäni, etten tule kipeäksi.
Aamulla vielä vähän ärsytti elämä. Heräsin huonosti nukkuneena ja sisällä oli kylmä huolimatta siitä että lämmitin oli huutanut täysillä koko yön. Ulkona oli myös kylmä vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Täällä on hullu ilmasto!
Lähdimme hoitamaan asioita. Viisumin rekisteröintistressin siirsimme tulevaisuuteen (mañana). Haimme Inkerille farmaciasta uudet lääkkeet ja nautimme kahvit puistossa. Sitten suuntasimme Sorianaan ostamaan ruokaa ja lämmitystarvikkeita. Vaihtoehtoja oli paljon: erilaisia lämmittimiä, huopia ja toinen toistaan kamalampia fleecepyjamia (vestidos de dormir para mujeres en invierno). Harkitsin jo vakavasti sellaisen hankkimista, mutta tulin järkiini ja päädyin ohuehkoon, mutta ihanan pehmoiseen fleecehuopaan.
Lisäksi hankimme toisen lämmittimen. Nämä täällä eivät kyllä ymmärrä kunnon lämmittimien päälle. Tämä uusi on samanmerkkinen ja samaa hintaluokkaa kuin minulla kotona Tampereella. Tehoja tässä ei tunnu olevan läheskään yhtä paljon. Tuossa tuo pöhisee vieressä täysillä, mutta kädellä koettamalla lämmön tuntee vasta 2 cm:n etäisyydellä. Kai se Inkerin huonetta vähän lämmitti,kun oli siellä jonkin aikaa, mutta ei kyllä voi mitään tälle isolle huoneelle. Kuuden metrin huonekorkeuden huonoja puolia.
Sorianassa kassalla joku täti oli ovela. Huomasi tilaisuutensa tulleen kun lämmittimistä sai muutamalla kymmenellä pesolla jotain plussapisteitä. Ryntäsi vinguttamaan korttiaan meidän ostoksiemme yhteydessä. Kiitteli kyllä kovasti. Hihhih. Paluumatkalla haimme Pizza Hutista siivouspäiväpizzan ja kotona nukuttiin päiväunet. Nukuin tosi hyvin ja näin outoa unta jostain koppakuoriaisesta.
Levänneinä aloimme siivoamaan ahkerasti. Ihanaa oli päästä eroon pinttyneestä likakerroksesta jääkaapissa, hyllyissä, liedessä, keittiön pöydässä... Siihen intomme lopahtikin, kun vuokraemäntä tuli käymään. Hän mainitsi että ylihuomenna tulee joku siivoamaan kämpän. Miksi siis tehdä jotain minkä joku aikoo tehdä puolestamme? Illalla hoidin vielä akuuteimmat: lakaisin lattian ja tiskasin.
Vuokraemäntä oli mukava. Huomenna joku tulee tänne maalaamaan jotain, parvelle ilmeisesti. Allekirjoitimme vuokrasopimukset. Hän oli hyvin perillä immigraatioasioista ja lainasi omaa henkkariansa ja jotain laskuja, joista tarvitsemme viisumia varten kopiot. Hän myös näytti, miten parven ikkuna menee kiinni (voimalla!) ja miten liesi, pesukone ja oven takalukitus toimivat. Liettä olin vähän ihmetellyt päivällä siivotessani. Huomasin, että lieden rei’issä paloi kaksi liekkiä. Outoa, ajattelin ja puhalsin vaistomaisesti toisen sammuksiin. Järki tuli perässä. Jos siellä paloi tuli, on sieltä pakko tulla kaasua. Ja sitä ei saanut mistään napista pois. Skypepuhelu Suomeen Tommille jolla on kaasuhella. Sitten uskalsin taas sytyttää tulen takaisin. Tämä hella ottaa siis niistä liekeistä tulen, muuta sytytystä ei tarvita. Ikuinen liekki. Näppärää?
Eipä tässä muuta. Olen kallistumassa tuonne parvelle muuttoon, kunhan maalari on käynyt. Tosin sieltä löytyi kolme torakanraatoa kun lakaisin. Muualta ei yhtään. Mutta nettijohdon sinne saa vedettyä ja ikkunakin on nyt kiinni.
Nyt tuntuu että kaikki on aika mallillaan. Kunhan vaan saadaan tuo Inkeri terveeksi. Itsellänikin tosin kurkkua hieman kaihertaa. Tai ehkä outo tunne on enemmänkin keuhkoissa? Yritän psyykata itseäni, etten tule kipeäksi.
Aamulla vielä vähän ärsytti elämä. Heräsin huonosti nukkuneena ja sisällä oli kylmä huolimatta siitä että lämmitin oli huutanut täysillä koko yön. Ulkona oli myös kylmä vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Täällä on hullu ilmasto!
Lähdimme hoitamaan asioita. Viisumin rekisteröintistressin siirsimme tulevaisuuteen (mañana). Haimme Inkerille farmaciasta uudet lääkkeet ja nautimme kahvit puistossa. Sitten suuntasimme Sorianaan ostamaan ruokaa ja lämmitystarvikkeita. Vaihtoehtoja oli paljon: erilaisia lämmittimiä, huopia ja toinen toistaan kamalampia fleecepyjamia (vestidos de dormir para mujeres en invierno). Harkitsin jo vakavasti sellaisen hankkimista, mutta tulin järkiini ja päädyin ohuehkoon, mutta ihanan pehmoiseen fleecehuopaan.
Lisäksi hankimme toisen lämmittimen. Nämä täällä eivät kyllä ymmärrä kunnon lämmittimien päälle. Tämä uusi on samanmerkkinen ja samaa hintaluokkaa kuin minulla kotona Tampereella. Tehoja tässä ei tunnu olevan läheskään yhtä paljon. Tuossa tuo pöhisee vieressä täysillä, mutta kädellä koettamalla lämmön tuntee vasta 2 cm:n etäisyydellä. Kai se Inkerin huonetta vähän lämmitti,kun oli siellä jonkin aikaa, mutta ei kyllä voi mitään tälle isolle huoneelle. Kuuden metrin huonekorkeuden huonoja puolia.
Sorianassa kassalla joku täti oli ovela. Huomasi tilaisuutensa tulleen kun lämmittimistä sai muutamalla kymmenellä pesolla jotain plussapisteitä. Ryntäsi vinguttamaan korttiaan meidän ostoksiemme yhteydessä. Kiitteli kyllä kovasti. Hihhih. Paluumatkalla haimme Pizza Hutista siivouspäiväpizzan ja kotona nukuttiin päiväunet. Nukuin tosi hyvin ja näin outoa unta jostain koppakuoriaisesta.
Levänneinä aloimme siivoamaan ahkerasti. Ihanaa oli päästä eroon pinttyneestä likakerroksesta jääkaapissa, hyllyissä, liedessä, keittiön pöydässä... Siihen intomme lopahtikin, kun vuokraemäntä tuli käymään. Hän mainitsi että ylihuomenna tulee joku siivoamaan kämpän. Miksi siis tehdä jotain minkä joku aikoo tehdä puolestamme? Illalla hoidin vielä akuuteimmat: lakaisin lattian ja tiskasin.
Vuokraemäntä oli mukava. Huomenna joku tulee tänne maalaamaan jotain, parvelle ilmeisesti. Allekirjoitimme vuokrasopimukset. Hän oli hyvin perillä immigraatioasioista ja lainasi omaa henkkariansa ja jotain laskuja, joista tarvitsemme viisumia varten kopiot. Hän myös näytti, miten parven ikkuna menee kiinni (voimalla!) ja miten liesi, pesukone ja oven takalukitus toimivat. Liettä olin vähän ihmetellyt päivällä siivotessani. Huomasin, että lieden rei’issä paloi kaksi liekkiä. Outoa, ajattelin ja puhalsin vaistomaisesti toisen sammuksiin. Järki tuli perässä. Jos siellä paloi tuli, on sieltä pakko tulla kaasua. Ja sitä ei saanut mistään napista pois. Skypepuhelu Suomeen Tommille jolla on kaasuhella. Sitten uskalsin taas sytyttää tulen takaisin. Tämä hella ottaa siis niistä liekeistä tulen, muuta sytytystä ei tarvita. Ikuinen liekki. Näppärää?
Eipä tässä muuta. Olen kallistumassa tuonne parvelle muuttoon, kunhan maalari on käynyt. Tosin sieltä löytyi kolme torakanraatoa kun lakaisin. Muualta ei yhtään. Mutta nettijohdon sinne saa vedettyä ja ikkunakin on nyt kiinni.
Kommentit