Hei, päivitystahti tihentyikin nyt kertaheitolla. Edellisestä ei olekaan kuin kymmenisen tuntia. Tulin juuri koulusta. Oli huikea puolen tunnin koulupäivä. Espanja oli peruttu ja taidehistorian opettaja teki taas kerran oharit. Meidän piti esitellä upea origami-kurkemme. Aika kaamea se oli, mutta ihan hellyyttävä toisaalta. Porukka lähti siinä vaiheessa kun opettaja oli puoli tuntia myöhässä.

Sen takia piti tulla tänne vuodattamaan, kun sydän meni juuri ihan sykkyrälle. Tuolla meidän lähellä kun on se yksi talo minkä ohi kuljetaan päivittäin koulumatkalla ja minkä pihalla on paljon suloisia kissoja. Noh, siellä oli taas uusi pentue. Semmosia varmaan pariviikkoisia palleroisia. Kaksi punaista, kaksi mustaa ja yksi kirjava. Kouluun mennessäni ne leikkivät isosisarustensa kanssa ja puolta tuntia myöhemmin ne jo nukkuivat yhtenä kasana pihan nurkassa. Eikä tässä vielä kaikki: viereisellä pihalla oli myös jälkikasvua. Nimittäin naapurin mustan mopsipariskunnan pentuli oli myös päässyt tien viereiselle pihalle. Yleensä se on takapihan aitauksessa. Se oli ihana! Se tuli heti hännäntöpöään heiluttaen nuolemaan meidän käsiä verkkoaidan läpi ja vanhempansakin innostuivat hösöttämään. Sitten joku niistä muisti, että ohikulkijat pitää haukkua. Nyt ne taas haukkuvat jotain ohikulkijaa, kuuluu helposti meille asti.

Nyt käydään lounaanlaittohommiin. Tehdään samaa mitä eilen illalla. Tacoja jossa oli täytteenä papuja ranch-kastikkeessa, paprikaa, sipulia, avokadoa, kermaa ja salsaa. Ihan tosi hyvää.