Tuhannet anteeksipyyntöni siitä, että tämä päivittäminen on näin päässyt venähtämään... Puerto Vallarta oli rentouttava, ja energia tulikin tarpeeseen. mennyt viikko on taas ollut tosi työntäyteinen. Kaikki tämän periodin kurssit olivat inhottavan loppupainotteisia. Tämä viikko oli harkkatöitä täynnä ja samoin tuleva. Ei siinä mitään, mutta ensi viikolla on myös viisi tenttiä... Armoa! No ensi viikon valvoo vaikka putkeen sen jälkeen edessä siintävää lomaa odotellessa.
Puerto Vallartan viikonloppu oli tosi erilaista Meksikoa. Sellaista tuskin tulen toista kertaa tällä reissulla näkemään. Tai no, never say never. VivaAerobusin lentokone vei meidät siis Tyynenmeren rannalle kunnon turistikohteeseen. Turistibiitsejä tulen takuulla näkemään muitakin, mutta tuskin viiden tähden all-inclusive-hotelleja. Tähän päädyimme Inkerin vanhempien suosiollisella myötävaikutuksella, kiitokseni!! Hotelli Hola Puerto Vallartasta ei juurikaan valittamista keksi, kun loman otti juuri sen rentoutumisen kannalta. Otimme vaan aurinkoa hotellin omalla rannalla, jonne tarjoilija kantoi drinkkejä. Ei tarvinnut edes rantatuolista nousta. Rahaa ei tarvinnut näyttää lainkaan, sininen ranneke oikeutti kaikkeen. Hyvää ruokaa oli koko ajan tarjolla. Henkilökunta oli ystävällistä, tosin täällä saavutimme ensimmäisiä kertoja sen pisteen että ärsyynnyimme kun meille puhuttiin pelkkää englantia vaikka yritimme puhua espanjaa. Tunnuimme olevan ainoat ei-amerikkalaiset koko paikassa. Jenkkejä olikin sitten vauvasta vaariin, silikoneilla ja ilman, kaikissa rusketuksen sävyissä ravunpunaiseksi palaneesta syvään solariumpronssiin.
Etelän aurinko oli julma. Aloitimme itsemme grillaamisen perjantaiaamuna auringon noustessa. Rasvasin hysteerisesti. Silti... lounasaikaan mennessä olin jo polttanut useita ruumiinosiani. Siihen se palaminen sitten jäikin, kun totesin että minun vaalea ihoni ei vaan ole sovelias grillattavaksi ja verhosin itseni kriittisiltä osin. Käsivarret sun muut sentään saivat vähän väriä viikonlopun aikana. Kainalot ja mahakin alkavat olla luoneet nahkansa ja paranemaan päin. Inkeri taas poltti toisen säärensä ja se on edelleen aika punainen.
Nukuimme siis hyvin mukavassa huoneessamme, söimme hyvin, ja joimme hyvin. Yritin juoda allasbaarin drinkkilistan läpi, mutta pitäydyin lopulta suurimmaksi osaksi piña coladoissa, ne kun maistuivat siellä erityisen hyvältä. Meren aallot olivat aika hurjat, mutta pitihän siellä pulikoida ja se oli kyllä hauskaa. Tietysti meillä oli mukana myös syntymäpäivävesilelu, Happy dragon (raukalle ei ole keksitty sen parempaa nimeä). Uitettiin kaksimetristä kaveria meressä ja herätettiin hilpeyttä jenkeissä. Sam, noin 3 vee tykkäsi lohikäärmeestä kovasti kun olimme puhaltaneet sen täyteen ilmaa. Tyhjentämisen jälkeen Sam tuli taas kummastelemaan ruttuista muovikasaa joka etäisesti muistutti vesilelua. Mahtoi olla traagista...
Olihan minulla läksyjäkin mukana, mutta useimmiten nukahdin rantatuoliin kun yritin niitä tehdä. Sain sentään kolmen päivän aikanna pari taidehistorian teosanalyysiä kirjoitettua (suurimmaksi osaksi paluulennolla). Välillä teimme kävelyitä pitkin hotellialueen rantoja. Näimme kaikkea jännittävää, kuten kuolleen pallokalan. Onnistuin myös lähettämään muutamia kortteja. Tosin ihan pari vaan, enimmäkseen mummeille ja muille jotka eivät käytä nettiä. toivottavasti löytävät perille. Osallistuimme kerran myös allas-aerobiciin Inkerin kanssa. Se oli ehkä vähän naurettavaa mutta ihan tehokasta. Saimme sieltä myös kaverin: amerikkalaisen eläkeläisrouvan joka kutsui meidät luokseen vierailulle. Iltaisin istuimme hetken aikaa hotellin aulabaarissa, mutta siellä ei ollut kovinkaan eläväistä ja taisimme itsekin olla auringonpalvonnan väsyttämiä joten menimme lopulta joka ilta aikaisin nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna oli aika kirjautua ulos ja jättää luksuselämä taakse. Vietimme päivän keskustassa, joka oli kovin viehättävä. Puerto Vallartassa olisi varmasti ollut paljon enemmänkin näkemistä, mutta tämän kerran asetimme hotellielämän erikoishoukutuksineen etusijalle. Keskustassa vietimme leppoisan päivän mitään erikoista tekemättä. Katselimme paikkoja, teimme vähän ostoksia ja käveleskentelimme ympäriinsä. Ostin kamerapussin ja 2 paria korviksia. Illansuussa lahdelle ilmestyi 2 valasta pitämään hyppy-showta. Se oli yksi reissun kohokohdista: niin komean näköistä! Sunnuntaina onnistuimme myös ensimmäistä kertaa bongaamaan Tyyneenmereen laskevan auringon.
Lopulta paluu arkeen oli edessä. Paluulennolla oli paljon tuttuja kuten mennessäkin, sillä moni muukin Teciltä oli bongannut saman lentotarjouksen. Harmi, että olimme viikonlopun tuolla verkkoyhteyksien ulottumattomissa (netti oli ehkä ainoa asia mikä hotellilla maksoi erikseen) ja onnistuimme missaamaan Jonnan vinkkaamat VivaAerobusin tarjoukset. Pitää tarkkailla tilannetta ja toivoa lisää tarjouksia. Tarjouslennot ovat hyvä juttu, kun semesterin jälkeen reissaamme etelään. Inkerin sähköpostiin pitäisi tulla niitä tarjouksia. Vaikka lentoyhtiö onkin halpa-sellainen, olivat lennot oikein mukavat molempiin suuntiin. Perillä kotona olimme vasta myöhään yöllä ja vielä piti kirjoitella taideanalyysejä koneella puhtaaksi.
Alkuviikko (ja loppuviikkokin) oli minulla valtavan työläs. Oli analyysiä, tutkimusta, esitelmää... Inkerillä se oli vieläkin rankempi mutta mukavista syistä, kun oli paljon Suomen-vieraita. Inkerin vanhemmat viipyivät perjantaihin, mutta eivät tosin edelleenkään meillä vaan samassa keskustahotellissa kuin aiemminkin. Inkerin kaverit Laura ja Jaakko taas saapuivat maanantaina suoraan Texasin kautta Turusta ja heidät saimme ensimmäisiksi vierashuoneemme testaajiksi. Hyvin toimi. Minua jäi harmittamaan kun en enempää ehtiinyt kommunikoida Suomen-vieraiden kanssa viime viikolla. Vaikka kaikki olivatkin Inkerin kavereita ja perhettä, olisin mielelläni viettänyt heidän kanssaan aikaa enemmänkin. Niin mukavilta ihmisiltä kaikki vaikuttivat. Mutta olosuhteiden pakosta istuin naama kiinni tietokoneessa tai kirjassa suurimman osan aikaa. Juuri ja juuri kohotin katseeni ja sanoin vieraille moi kun tulivat ja heippa kun lähtivät. No ei sentään, käytiin me maanantaina tacoilla Lauran ja Jaakon kanssa. Ja tiistaina argentiinalaisessa ravintolassa koko porukalla; siis Inkeri, Laura, Jaakko ja Inkerin vanhemmat. Inkeri vietti tietysti mielellään illat vieraiden kanssa ja heräsi joka aamu kuudelta tekemään läksyjä. Rankka mutta mukava viikko hänellä.
Laura ja Jaakko lähtivät takaisin USA:n keskiviikkona. Perjantaina menimme suoraan koulusta hyvästelemään Inkerin vanhemmat. Heillä oli kaiketi ollut ihan antoisa reissu. Oli mukava tutustua. Omasta perheestä valtaosa saapuu huhtikuun lopussa, heitä jo odottelen innolla. Ja Jenniä joka tulee jo ensi torstaina!
Keskustasta lähdimme Plaza Fiestaan, jossa minua odotti infernaalinen tehtävä: halusin ja tarvitsin todella farkut (tähän väliin voisin kirjoittaa loputtoman vuodatuksen käsittämättömistä paikoista puhki kuluneista vanhoista farkuista, paksuista reisistä, liian isosta takapuolesta, 2.5-metrisille anorektikoille suunnitelluista farkuista, liian matalista leikkauksista, typeristä teiniliikkeistä, kapeiden lahkeiden ja vartaloni täydellisestä yhteensopimattomuudesta...jne. Ketään tuskin kiinnostaa joten säästän teidät siltä.) Tavoitteenani oli löytää kapeat, harmaat ja kohtuuhintaiset farkut jotka istuisivat hyvin eivätkä olisi liian matalat. Kiersin maanisesti pull&bear- berschka- zara- mango-noidankehää ja sovitin varmaan kaikki niiden farkut. Ne näyttivät toinen toistaan hirveämmiltä. Vaivuin hetki hetkeltä syvempään farkkujenostomasennukseen. (Tuttu tunne kellekään? ainoastaan super-farkkumyyjäneiti Suvi on onnistunut joskus välttämään minut siltä, muuten aina sama juttu.) Luovuin tavoitteistani yksi kerrallaan, lopulta jäljellä oli vain toive että löytäisin edes jotain joten kuten päälleni istuvaa. Olin jo käytännössä luovuttanut, kun päätin vielä kurkata Dorian's nimiseen tavarataloon. Se on oikeastaan vähän niin kuin Carlson. Sieltä ne sitten löytyivät. Niinkin yllättävältä merkiltä kuin Levikseltä. En olekaan omistanut Leviksiä varmaan vuosikymmeneen. Nämä nyt kuitenkin täyttivät kaikki toiveeni. Olivat hyvinkin kapeat, täydellisen väriset harmaat, istuivat ja olivat mukavat jalassa eivätkä olleet edes kalliit. En ole pitkään aikaan tullut mistään ostoksesta näin iloiseksi!
Perjantai-illaksi oli muitakin suunnitelmia. Alunperin meidän piti levätä, mutta emme juuri ehtineet. Marjolein tuli meille ja valkkasimme netistä leffan mitä menisimme katsomaan tuohon viereiseen leffateatteriin. Valitsimme Goya's ghostsin. Se oli hyvä, mutta nukahdin silti. Minähän nukahdan leffassa jos yhtään nukuttaa, vaikka elokuva olisi miten mielenkiintoinen. Leffan jälkeen sain kuitenkin uutta energiaa sillä Berny oli luvannut viedä meidät Kokolocoon, paikalliseen rokkibaariin. Tai no, kuulemma siellä soitetaan muina iltoina perjantaita lukuunottamatta ihan perus-discomusaa, mutta baari perjantaimusiikkeineen ja –ihmisineen lunasti kyllä odotukset. Sisustus ja palvelu oli yhtä fiiniä kuin täkäläisissä yökerhoissa yleensäkin, mutta musiikin ja ihmisten osalta se oli läheistä sukua tampereen Dorikselle ja Rumalle. Täällä musiikki oli ajoittain jopa parempaa: mm. Tool, The Cure, Joy Division, Pearl Jam, Beck ja Placebo soivat. Sinne siis joka perjantai. Oli kivaa olla vaihteeksi pienellä porukalla: vain Berny, Minä, Inkeri ja paikan päältä löytynyt Bernyn kaveri Alex. Sain jopa aikaiseksi juoda ensimmäisen tequilashottini Meksikossa. Täällä nauttivat sen kanssa shotit limettimehua ja tomaattimehua. Hyvin toimi.
Baarin jälkeen innostuin vielä soittamaan Skypellä Tommille jolla oli aamupäivä menossaSuomessa. Puhelimessa menikin loppuyö ja nukkumaan menin vasta aamunkoitteessa. Herätys sunnuntaiaamuun (tai siis iltapäivään) oli lievästi väkivaltainen. Heräsin siis ihan omin avuin puoli kolmen maissa. Samaan aikaan Berny soitti ja ilmoitti hakevansa meidät puolen tunnin päästä. Inkeri oli siis luvannut lähteä katsomaan jalkapalloa baariin poikien kanssa. Olin hyvin vastahakoinen ja vastaherännyt mutta jollain konstilla minutkin saatiin ylipuhuttua. Siis jalkapalloa baarissa! Berny tuli sitten kaksikymmentä minuuttia etuajassa eli kymmenen minuutin päästä heräämisestäni. Mikä se sellainen meksikolainen on joka tulee etuajassa paikalle? Baari, tai ravintola oli tyylikäs. Se oli itseasiassa panimoravintola joka tarjoili omia oluita vähän Tampereen Plevnan tyylisessä punatiilimiljöössä. Ruokalista oli amerikkalaistyylinen. Syötiin heti ensi alkuun pizzat. Tieto siitä, että paikasta saa hyvää ruokaa taisi olla se ratkaiseva tekijä jolla minut saatiin houkuteltua paikalle.
Jaklapallohan on täällä kuolemanvakava asia. Vähän niin kuin jääkiekko eräille Suomessa. Tämä peli oli kahden Monterreyn joukkueen välinen. Vähän sellainen Ilves-Tappara-asetelma siis. Niin iso tapaus että paikalle piti raahautua varaamaan pöytä paria tuntia aikaisemmin. Pelissä meni sitten toiset pari tuntia, eli siinähän se päivä sitten olikin. Oli kieltämättä ihan hauskaa vaikka olin periaatteesta huonotuulinen, koska minulta oli viety tehokas laiskottelu/opiskelupäivä. Onneksi seurue oli pieni; vain me, Daniel ja pari muuta tyyppiä. Ei siis tarvinnut olla yltiösosiaalinen. Me (tecin joukkue) hävittiin 2-3 niille toisille, vaikka lopussa kaksi meidän maalia kyllä hylättiin. Muuten siis oltaisiin voitettu. Ilmassa oli katkeruutta ja moraalisen voiton vakuuttelua. Pojat lähtivät vielä jatkamaan iltaa mutta meidät päästettiin kotiin. Yritin lukea tentteihin ja kirjoittaa blogia, mutta mikään ei oikein luonnistunut. Epäsäännöllisen nukkumisen takia oli ihan höntti olo.
Tänään oli vähän parempi opiskelupäivä. Ihan vähän vaan. Taidehissaa ja espanjan sanoja sain vähän kertailtua. Illalla käytiin Päivin kanssa Barriolla syömässä. Oli tosi hauska sunnuntai-ilta, pitää ottaa joku päivä uusiksi. Testattiin Nueva Luna-nimisen ravintolan ruuat. Söin kana-quesadillan joka oli kyllä parasta mitä olen pitkään aikaan täällä syönyt. Listalla oli myös parikymmentä erimakuista margaritaa ja pitihän niistä testata muutama. Päivi testasi green applen ja banaanin, minä ananaksen ja vadelman. Ihan tosi hyvää! Aamulla pitää vielä herätä kertailemaan espanjaa. Siis ihan kohta. Taas piti vaan nopeasti kirjoittaa blogikuulumiset ja käydä nukkumaan, mutta taas on mennyt monta tuntia ja tekstiä tullut yli 3 sivua. Pahoittelen, en vaan osaa kirjoittaa lyhyesti! Nyt on kyllä pakko mennä unten maille. Kuvapäivitys viipyy siis edelleen... Jos joku jaksoi lukea loppuun asti, sanokoon hep...
Puerto Vallartan viikonloppu oli tosi erilaista Meksikoa. Sellaista tuskin tulen toista kertaa tällä reissulla näkemään. Tai no, never say never. VivaAerobusin lentokone vei meidät siis Tyynenmeren rannalle kunnon turistikohteeseen. Turistibiitsejä tulen takuulla näkemään muitakin, mutta tuskin viiden tähden all-inclusive-hotelleja. Tähän päädyimme Inkerin vanhempien suosiollisella myötävaikutuksella, kiitokseni!! Hotelli Hola Puerto Vallartasta ei juurikaan valittamista keksi, kun loman otti juuri sen rentoutumisen kannalta. Otimme vaan aurinkoa hotellin omalla rannalla, jonne tarjoilija kantoi drinkkejä. Ei tarvinnut edes rantatuolista nousta. Rahaa ei tarvinnut näyttää lainkaan, sininen ranneke oikeutti kaikkeen. Hyvää ruokaa oli koko ajan tarjolla. Henkilökunta oli ystävällistä, tosin täällä saavutimme ensimmäisiä kertoja sen pisteen että ärsyynnyimme kun meille puhuttiin pelkkää englantia vaikka yritimme puhua espanjaa. Tunnuimme olevan ainoat ei-amerikkalaiset koko paikassa. Jenkkejä olikin sitten vauvasta vaariin, silikoneilla ja ilman, kaikissa rusketuksen sävyissä ravunpunaiseksi palaneesta syvään solariumpronssiin.
Etelän aurinko oli julma. Aloitimme itsemme grillaamisen perjantaiaamuna auringon noustessa. Rasvasin hysteerisesti. Silti... lounasaikaan mennessä olin jo polttanut useita ruumiinosiani. Siihen se palaminen sitten jäikin, kun totesin että minun vaalea ihoni ei vaan ole sovelias grillattavaksi ja verhosin itseni kriittisiltä osin. Käsivarret sun muut sentään saivat vähän väriä viikonlopun aikana. Kainalot ja mahakin alkavat olla luoneet nahkansa ja paranemaan päin. Inkeri taas poltti toisen säärensä ja se on edelleen aika punainen.
Nukuimme siis hyvin mukavassa huoneessamme, söimme hyvin, ja joimme hyvin. Yritin juoda allasbaarin drinkkilistan läpi, mutta pitäydyin lopulta suurimmaksi osaksi piña coladoissa, ne kun maistuivat siellä erityisen hyvältä. Meren aallot olivat aika hurjat, mutta pitihän siellä pulikoida ja se oli kyllä hauskaa. Tietysti meillä oli mukana myös syntymäpäivävesilelu, Happy dragon (raukalle ei ole keksitty sen parempaa nimeä). Uitettiin kaksimetristä kaveria meressä ja herätettiin hilpeyttä jenkeissä. Sam, noin 3 vee tykkäsi lohikäärmeestä kovasti kun olimme puhaltaneet sen täyteen ilmaa. Tyhjentämisen jälkeen Sam tuli taas kummastelemaan ruttuista muovikasaa joka etäisesti muistutti vesilelua. Mahtoi olla traagista...
Olihan minulla läksyjäkin mukana, mutta useimmiten nukahdin rantatuoliin kun yritin niitä tehdä. Sain sentään kolmen päivän aikanna pari taidehistorian teosanalyysiä kirjoitettua (suurimmaksi osaksi paluulennolla). Välillä teimme kävelyitä pitkin hotellialueen rantoja. Näimme kaikkea jännittävää, kuten kuolleen pallokalan. Onnistuin myös lähettämään muutamia kortteja. Tosin ihan pari vaan, enimmäkseen mummeille ja muille jotka eivät käytä nettiä. toivottavasti löytävät perille. Osallistuimme kerran myös allas-aerobiciin Inkerin kanssa. Se oli ehkä vähän naurettavaa mutta ihan tehokasta. Saimme sieltä myös kaverin: amerikkalaisen eläkeläisrouvan joka kutsui meidät luokseen vierailulle. Iltaisin istuimme hetken aikaa hotellin aulabaarissa, mutta siellä ei ollut kovinkaan eläväistä ja taisimme itsekin olla auringonpalvonnan väsyttämiä joten menimme lopulta joka ilta aikaisin nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna oli aika kirjautua ulos ja jättää luksuselämä taakse. Vietimme päivän keskustassa, joka oli kovin viehättävä. Puerto Vallartassa olisi varmasti ollut paljon enemmänkin näkemistä, mutta tämän kerran asetimme hotellielämän erikoishoukutuksineen etusijalle. Keskustassa vietimme leppoisan päivän mitään erikoista tekemättä. Katselimme paikkoja, teimme vähän ostoksia ja käveleskentelimme ympäriinsä. Ostin kamerapussin ja 2 paria korviksia. Illansuussa lahdelle ilmestyi 2 valasta pitämään hyppy-showta. Se oli yksi reissun kohokohdista: niin komean näköistä! Sunnuntaina onnistuimme myös ensimmäistä kertaa bongaamaan Tyyneenmereen laskevan auringon.
Lopulta paluu arkeen oli edessä. Paluulennolla oli paljon tuttuja kuten mennessäkin, sillä moni muukin Teciltä oli bongannut saman lentotarjouksen. Harmi, että olimme viikonlopun tuolla verkkoyhteyksien ulottumattomissa (netti oli ehkä ainoa asia mikä hotellilla maksoi erikseen) ja onnistuimme missaamaan Jonnan vinkkaamat VivaAerobusin tarjoukset. Pitää tarkkailla tilannetta ja toivoa lisää tarjouksia. Tarjouslennot ovat hyvä juttu, kun semesterin jälkeen reissaamme etelään. Inkerin sähköpostiin pitäisi tulla niitä tarjouksia. Vaikka lentoyhtiö onkin halpa-sellainen, olivat lennot oikein mukavat molempiin suuntiin. Perillä kotona olimme vasta myöhään yöllä ja vielä piti kirjoitella taideanalyysejä koneella puhtaaksi.
Alkuviikko (ja loppuviikkokin) oli minulla valtavan työläs. Oli analyysiä, tutkimusta, esitelmää... Inkerillä se oli vieläkin rankempi mutta mukavista syistä, kun oli paljon Suomen-vieraita. Inkerin vanhemmat viipyivät perjantaihin, mutta eivät tosin edelleenkään meillä vaan samassa keskustahotellissa kuin aiemminkin. Inkerin kaverit Laura ja Jaakko taas saapuivat maanantaina suoraan Texasin kautta Turusta ja heidät saimme ensimmäisiksi vierashuoneemme testaajiksi. Hyvin toimi. Minua jäi harmittamaan kun en enempää ehtiinyt kommunikoida Suomen-vieraiden kanssa viime viikolla. Vaikka kaikki olivatkin Inkerin kavereita ja perhettä, olisin mielelläni viettänyt heidän kanssaan aikaa enemmänkin. Niin mukavilta ihmisiltä kaikki vaikuttivat. Mutta olosuhteiden pakosta istuin naama kiinni tietokoneessa tai kirjassa suurimman osan aikaa. Juuri ja juuri kohotin katseeni ja sanoin vieraille moi kun tulivat ja heippa kun lähtivät. No ei sentään, käytiin me maanantaina tacoilla Lauran ja Jaakon kanssa. Ja tiistaina argentiinalaisessa ravintolassa koko porukalla; siis Inkeri, Laura, Jaakko ja Inkerin vanhemmat. Inkeri vietti tietysti mielellään illat vieraiden kanssa ja heräsi joka aamu kuudelta tekemään läksyjä. Rankka mutta mukava viikko hänellä.
Laura ja Jaakko lähtivät takaisin USA:n keskiviikkona. Perjantaina menimme suoraan koulusta hyvästelemään Inkerin vanhemmat. Heillä oli kaiketi ollut ihan antoisa reissu. Oli mukava tutustua. Omasta perheestä valtaosa saapuu huhtikuun lopussa, heitä jo odottelen innolla. Ja Jenniä joka tulee jo ensi torstaina!
Keskustasta lähdimme Plaza Fiestaan, jossa minua odotti infernaalinen tehtävä: halusin ja tarvitsin todella farkut (tähän väliin voisin kirjoittaa loputtoman vuodatuksen käsittämättömistä paikoista puhki kuluneista vanhoista farkuista, paksuista reisistä, liian isosta takapuolesta, 2.5-metrisille anorektikoille suunnitelluista farkuista, liian matalista leikkauksista, typeristä teiniliikkeistä, kapeiden lahkeiden ja vartaloni täydellisestä yhteensopimattomuudesta...jne. Ketään tuskin kiinnostaa joten säästän teidät siltä.) Tavoitteenani oli löytää kapeat, harmaat ja kohtuuhintaiset farkut jotka istuisivat hyvin eivätkä olisi liian matalat. Kiersin maanisesti pull&bear- berschka- zara- mango-noidankehää ja sovitin varmaan kaikki niiden farkut. Ne näyttivät toinen toistaan hirveämmiltä. Vaivuin hetki hetkeltä syvempään farkkujenostomasennukseen. (Tuttu tunne kellekään? ainoastaan super-farkkumyyjäneiti Suvi on onnistunut joskus välttämään minut siltä, muuten aina sama juttu.) Luovuin tavoitteistani yksi kerrallaan, lopulta jäljellä oli vain toive että löytäisin edes jotain joten kuten päälleni istuvaa. Olin jo käytännössä luovuttanut, kun päätin vielä kurkata Dorian's nimiseen tavarataloon. Se on oikeastaan vähän niin kuin Carlson. Sieltä ne sitten löytyivät. Niinkin yllättävältä merkiltä kuin Levikseltä. En olekaan omistanut Leviksiä varmaan vuosikymmeneen. Nämä nyt kuitenkin täyttivät kaikki toiveeni. Olivat hyvinkin kapeat, täydellisen väriset harmaat, istuivat ja olivat mukavat jalassa eivätkä olleet edes kalliit. En ole pitkään aikaan tullut mistään ostoksesta näin iloiseksi!
Perjantai-illaksi oli muitakin suunnitelmia. Alunperin meidän piti levätä, mutta emme juuri ehtineet. Marjolein tuli meille ja valkkasimme netistä leffan mitä menisimme katsomaan tuohon viereiseen leffateatteriin. Valitsimme Goya's ghostsin. Se oli hyvä, mutta nukahdin silti. Minähän nukahdan leffassa jos yhtään nukuttaa, vaikka elokuva olisi miten mielenkiintoinen. Leffan jälkeen sain kuitenkin uutta energiaa sillä Berny oli luvannut viedä meidät Kokolocoon, paikalliseen rokkibaariin. Tai no, kuulemma siellä soitetaan muina iltoina perjantaita lukuunottamatta ihan perus-discomusaa, mutta baari perjantaimusiikkeineen ja –ihmisineen lunasti kyllä odotukset. Sisustus ja palvelu oli yhtä fiiniä kuin täkäläisissä yökerhoissa yleensäkin, mutta musiikin ja ihmisten osalta se oli läheistä sukua tampereen Dorikselle ja Rumalle. Täällä musiikki oli ajoittain jopa parempaa: mm. Tool, The Cure, Joy Division, Pearl Jam, Beck ja Placebo soivat. Sinne siis joka perjantai. Oli kivaa olla vaihteeksi pienellä porukalla: vain Berny, Minä, Inkeri ja paikan päältä löytynyt Bernyn kaveri Alex. Sain jopa aikaiseksi juoda ensimmäisen tequilashottini Meksikossa. Täällä nauttivat sen kanssa shotit limettimehua ja tomaattimehua. Hyvin toimi.
Baarin jälkeen innostuin vielä soittamaan Skypellä Tommille jolla oli aamupäivä menossaSuomessa. Puhelimessa menikin loppuyö ja nukkumaan menin vasta aamunkoitteessa. Herätys sunnuntaiaamuun (tai siis iltapäivään) oli lievästi väkivaltainen. Heräsin siis ihan omin avuin puoli kolmen maissa. Samaan aikaan Berny soitti ja ilmoitti hakevansa meidät puolen tunnin päästä. Inkeri oli siis luvannut lähteä katsomaan jalkapalloa baariin poikien kanssa. Olin hyvin vastahakoinen ja vastaherännyt mutta jollain konstilla minutkin saatiin ylipuhuttua. Siis jalkapalloa baarissa! Berny tuli sitten kaksikymmentä minuuttia etuajassa eli kymmenen minuutin päästä heräämisestäni. Mikä se sellainen meksikolainen on joka tulee etuajassa paikalle? Baari, tai ravintola oli tyylikäs. Se oli itseasiassa panimoravintola joka tarjoili omia oluita vähän Tampereen Plevnan tyylisessä punatiilimiljöössä. Ruokalista oli amerikkalaistyylinen. Syötiin heti ensi alkuun pizzat. Tieto siitä, että paikasta saa hyvää ruokaa taisi olla se ratkaiseva tekijä jolla minut saatiin houkuteltua paikalle.
Jaklapallohan on täällä kuolemanvakava asia. Vähän niin kuin jääkiekko eräille Suomessa. Tämä peli oli kahden Monterreyn joukkueen välinen. Vähän sellainen Ilves-Tappara-asetelma siis. Niin iso tapaus että paikalle piti raahautua varaamaan pöytä paria tuntia aikaisemmin. Pelissä meni sitten toiset pari tuntia, eli siinähän se päivä sitten olikin. Oli kieltämättä ihan hauskaa vaikka olin periaatteesta huonotuulinen, koska minulta oli viety tehokas laiskottelu/opiskelupäivä. Onneksi seurue oli pieni; vain me, Daniel ja pari muuta tyyppiä. Ei siis tarvinnut olla yltiösosiaalinen. Me (tecin joukkue) hävittiin 2-3 niille toisille, vaikka lopussa kaksi meidän maalia kyllä hylättiin. Muuten siis oltaisiin voitettu. Ilmassa oli katkeruutta ja moraalisen voiton vakuuttelua. Pojat lähtivät vielä jatkamaan iltaa mutta meidät päästettiin kotiin. Yritin lukea tentteihin ja kirjoittaa blogia, mutta mikään ei oikein luonnistunut. Epäsäännöllisen nukkumisen takia oli ihan höntti olo.
Tänään oli vähän parempi opiskelupäivä. Ihan vähän vaan. Taidehissaa ja espanjan sanoja sain vähän kertailtua. Illalla käytiin Päivin kanssa Barriolla syömässä. Oli tosi hauska sunnuntai-ilta, pitää ottaa joku päivä uusiksi. Testattiin Nueva Luna-nimisen ravintolan ruuat. Söin kana-quesadillan joka oli kyllä parasta mitä olen pitkään aikaan täällä syönyt. Listalla oli myös parikymmentä erimakuista margaritaa ja pitihän niistä testata muutama. Päivi testasi green applen ja banaanin, minä ananaksen ja vadelman. Ihan tosi hyvää! Aamulla pitää vielä herätä kertailemaan espanjaa. Siis ihan kohta. Taas piti vaan nopeasti kirjoittaa blogikuulumiset ja käydä nukkumaan, mutta taas on mennyt monta tuntia ja tekstiä tullut yli 3 sivua. Pahoittelen, en vaan osaa kirjoittaa lyhyesti! Nyt on kyllä pakko mennä unten maille. Kuvapäivitys viipyy siis edelleen... Jos joku jaksoi lukea loppuun asti, sanokoon hep...
Kommentit