Tulin sitten kipeäksi
Tietysti... Outo olo keuhkojen seutuvilla vain paheni ja nukkumaan mennessä nosti oikein kunnon horkka-kuumeen ja henkitorvea repivän yskän. Yö oli tuskaa, mutta torstaiaamuna ei auttanut kuin lähteä hoitamaan asioita. Kampus ja International Office olivat ekaa päivää auki ja lähdimme kyselemään viisumiprosessiin apua, kun meillä alkaa kuukausi maassa tulla täyteen. Aamulla tuli myös se maalari, joten poistuimme jaloista.
Kampuksella käynti oli kamalasta fyysisestä olosta huolimatta piristävää. Ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat auliisti, minne mennä. Ensin tosin neuvottiin väärään paikkaan. Kun löysimme oikean toimiston, saimme taas kerran huomata, että täti tiskin takana ei puhu kuin espanjaa. Ei siinä mitään, kommunikointi ilman yhteistä kieltä menee jo rutiinilla. Olisi vaan jotenkin kuvitellut, että KV-toimistossa jos jossain puhuttaisiin englantia! No ei sitten. Näimme myös tuttuja kun suomalaiset tytöt Monterrocolta sattuivat toimistoon samaan aikaan.
Kampus oli tosi viihtyisä niin kuin oli etukäteen kehuttu. Vehreä ja puistomainen. Ihmisten seassa tepasteli ankkoja ja vilisti oravia. Inkeri näki myös bambeja ja eräs meksikolainen tyttö kertoi, että myös riikinkukkoja löytyy! Ja sitten oli paljon ulkopöytiä netti- ja verkkopistokkeilla. Lämpimiä ilmoja odotellessa siis!
Olin aika sairas, joten käytiin vain syömässä ja kopiopalvelussa ottamassa nippu kopioita erinäisistä dokumenteista viisumia varten, ja palattiin sitten kotiin. Nukuin buranan voimalla päiväunet ja olo helpottikin loppuillaksi. Illalla kävimme taisteluun byrokratiaa vastaan. Taidan nyt olla liian kipeä ja väsynyt kertomaan koko tarinaa, mutta joka tapauksessa... Monen ihmeellisen lomakkeen täyttämisen, Inkerin turhautuneen uusintavierailun KV-toimistolla ja parin sähköpostin jälkeen alkoi olla selvää että emme tule saamaan viisumiprosessia alulle määräaikaan mennessä. Koulun päässä kiikastaa; he eivät voi/halua antaa meille kaikkia lomakkeita vielä ensi viikolla. Ja meillä tulee kuukausi täällä täyteen ensi viikon lauantaina. Ei me varmaan myöhästytä määräajasta kuin pari päivää, mutta sakkoja laittomasta maassaolosta (!) rapsahtaa. Toivottavasti ei kamalasti. Ja jatkoprosessi tietysti muuttuu vielä kahta vaikeammaksi.
Hmph. No turha sitä murehtia kun emme asialle mitään olisi voineet. (Paitsi tulla myöhemmin maahan.) Sen sijaan olen kehittänyt itselleni stressin ongelmasta joka johtuu ihan omasta tyhmyydestäni ja laiskuudestani. En lukenut Tecin ohjeita vaihtoon tulijoille tarpeeksi hyvin, joten nyt minulta puuttuu yksi vakuutuspaperi. Sen takia saatan joutua ottamaan Tecin vakuutuksen. Aloin vasta eilen suhtautua asiaan vakavasti ja laitoin vakuutusyhtiöön pyynnön, josko voisin saada puuttuvan dokumentin sähköpostiini pikana. Vähän epäilen joo. Ainakaan vielä ei sieltä ole mitään kuulunut. Nyt melkein toivoisi että Suomikin olisi vähän korruptoituneempi maa. Olisihan se kätevää jos vähän maksamalla saisi asiat tapahtumaan nopeammin.
Että tällaisia huolenaiheita. Hyvä uutinen on, että olemme saaneet kämppäämme aikaiseksi yhden lämpimän huoneen. Lämmitimme makuuhuoneista pienemmän tuolla uudella vehkeellä ja linnoittauduimme sinne. Täällä on itse asiassa kuuma. Yöllä nousi taas kuume ja koko tämän päivän se on pysytellyt 38.5°C:n tuntumassa. Olen lähinnä vaan nukkunut. Inkeri on passannut minua, juottanut paljon kuumaa teetä, syöttänyt voileipiä ja täytellyt lisää viisumipapereita. Inkeri on onneksi nyt jo aika hyvässä kunnossa. Meksikolaislääkärin lääkkeet siis tuntuvat todella tepsineen. Itse olin tänään välillä niin heikossa kunnossa että tuskin jaksoin puhua tai silmiäni avata. Nyt olo on aika hyvä oikeastaan, mutta kuumemittari väittää kyllä minun olevan edelleen yhtä kuumeinen. Saa nähdä joutuuko tässä nyt sitten itsekin lääkäriin keuhkoputken tulehduksen tai jonkun vastaavan takia. Yskä on onneksi jo vähän vähemmän raastava.
Siivoojan piti tulla tänään, mutta hänkin oli sairastunut. Sen sijaan remonttireiska tuli jatkamaan hommiaan. Se oli huvittavaa. Tyyppi katkaisi meiltä kaikki vedet ja häipyi jonnekin pitkäksi aikaa. Eikä sitten viitsinyt meille mainita mitään. Ihmeteltiin sitten aikamme että milloinkohan sitä pääsee taas vessaan? Oli se jossain vaiheessa palannut ja kytkenyt vedet päälle, kun nukuin. Suihkuunkaan ei olla tuon remonttireiskan takia päästy toviin. Siivoojan piti päästää meidät tänään aamulla alakertaan suihkuun, mutta ei hän sitten tullutkaan. Suihkun käyttökiellon piti loppua illalla, mutta kuulemma se jatkuukin huomisaamuun. Samapa tuo toisaalta, kun kuitenkin vaan oleilen kipeänä sängyn pohjalla.
Huomenna on kyllä varmaan pumpattava itsensä täyteen buranaa ja lähdettävä etsimään valokuvaamoa jonka kuvat arvon viisumiviranomaisille kelpaavat. Ei sekään ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Pitää olla oikein studiokuvat, joita pitää odottaa muutamia päiviä. Ei mitään instant-kuvia. Ja silmälasit ja korvikset on kielletty!
Vuokraemäntä on ottanut tavakseen käydä moikkamassa meitä erinäisten asioiden merkeissä joka ilta kahdeksalta. Tänään sillä oli mukanaan joku saksalais-meksikolainen tyttö äitinsä kanssa. Tyttö etsi kämppää ja meiltä kyseltiin että haluaisimmeko kämppiksen, kun tänne vielä yksi mahtuisi. Ei me nyt ajatusta aivan tyystin tyrmätty, olisihan espanjaa puhuva kämppis tavallaan kätevä. Ja vuokrakin laskisi. Mutta silti... ei ehkä kuitenkaan. Pitää sanoa vuokraemännälle huomenna. Saattoihan tyttö äiteineen tietysti järkyttyä meidän näkemisestämme, sen verran haudasta nousseilta näytimme sängynpohjalla vietetyn päivän jälkeen. Tytön äiti oli muuten saksalainen arkkitehti. Ja säät lämpenevät heidän mukaansa parin viikon päästä.
Nyt yritän nukkua kuumeen pois. En yhtään tiedä millainen sää tänään on ollut, mutta alakerran porukalla on äänistä päätellen jonkun sortin grillijuhlat tuolla etupihalla. Että kai siellä sitten ihan lämmin yö on. Vilunväreitä.
Tietysti... Outo olo keuhkojen seutuvilla vain paheni ja nukkumaan mennessä nosti oikein kunnon horkka-kuumeen ja henkitorvea repivän yskän. Yö oli tuskaa, mutta torstaiaamuna ei auttanut kuin lähteä hoitamaan asioita. Kampus ja International Office olivat ekaa päivää auki ja lähdimme kyselemään viisumiprosessiin apua, kun meillä alkaa kuukausi maassa tulla täyteen. Aamulla tuli myös se maalari, joten poistuimme jaloista.
Kampuksella käynti oli kamalasta fyysisestä olosta huolimatta piristävää. Ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat auliisti, minne mennä. Ensin tosin neuvottiin väärään paikkaan. Kun löysimme oikean toimiston, saimme taas kerran huomata, että täti tiskin takana ei puhu kuin espanjaa. Ei siinä mitään, kommunikointi ilman yhteistä kieltä menee jo rutiinilla. Olisi vaan jotenkin kuvitellut, että KV-toimistossa jos jossain puhuttaisiin englantia! No ei sitten. Näimme myös tuttuja kun suomalaiset tytöt Monterrocolta sattuivat toimistoon samaan aikaan.
Kampus oli tosi viihtyisä niin kuin oli etukäteen kehuttu. Vehreä ja puistomainen. Ihmisten seassa tepasteli ankkoja ja vilisti oravia. Inkeri näki myös bambeja ja eräs meksikolainen tyttö kertoi, että myös riikinkukkoja löytyy! Ja sitten oli paljon ulkopöytiä netti- ja verkkopistokkeilla. Lämpimiä ilmoja odotellessa siis!
Olin aika sairas, joten käytiin vain syömässä ja kopiopalvelussa ottamassa nippu kopioita erinäisistä dokumenteista viisumia varten, ja palattiin sitten kotiin. Nukuin buranan voimalla päiväunet ja olo helpottikin loppuillaksi. Illalla kävimme taisteluun byrokratiaa vastaan. Taidan nyt olla liian kipeä ja väsynyt kertomaan koko tarinaa, mutta joka tapauksessa... Monen ihmeellisen lomakkeen täyttämisen, Inkerin turhautuneen uusintavierailun KV-toimistolla ja parin sähköpostin jälkeen alkoi olla selvää että emme tule saamaan viisumiprosessia alulle määräaikaan mennessä. Koulun päässä kiikastaa; he eivät voi/halua antaa meille kaikkia lomakkeita vielä ensi viikolla. Ja meillä tulee kuukausi täällä täyteen ensi viikon lauantaina. Ei me varmaan myöhästytä määräajasta kuin pari päivää, mutta sakkoja laittomasta maassaolosta (!) rapsahtaa. Toivottavasti ei kamalasti. Ja jatkoprosessi tietysti muuttuu vielä kahta vaikeammaksi.
Hmph. No turha sitä murehtia kun emme asialle mitään olisi voineet. (Paitsi tulla myöhemmin maahan.) Sen sijaan olen kehittänyt itselleni stressin ongelmasta joka johtuu ihan omasta tyhmyydestäni ja laiskuudestani. En lukenut Tecin ohjeita vaihtoon tulijoille tarpeeksi hyvin, joten nyt minulta puuttuu yksi vakuutuspaperi. Sen takia saatan joutua ottamaan Tecin vakuutuksen. Aloin vasta eilen suhtautua asiaan vakavasti ja laitoin vakuutusyhtiöön pyynnön, josko voisin saada puuttuvan dokumentin sähköpostiini pikana. Vähän epäilen joo. Ainakaan vielä ei sieltä ole mitään kuulunut. Nyt melkein toivoisi että Suomikin olisi vähän korruptoituneempi maa. Olisihan se kätevää jos vähän maksamalla saisi asiat tapahtumaan nopeammin.
Että tällaisia huolenaiheita. Hyvä uutinen on, että olemme saaneet kämppäämme aikaiseksi yhden lämpimän huoneen. Lämmitimme makuuhuoneista pienemmän tuolla uudella vehkeellä ja linnoittauduimme sinne. Täällä on itse asiassa kuuma. Yöllä nousi taas kuume ja koko tämän päivän se on pysytellyt 38.5°C:n tuntumassa. Olen lähinnä vaan nukkunut. Inkeri on passannut minua, juottanut paljon kuumaa teetä, syöttänyt voileipiä ja täytellyt lisää viisumipapereita. Inkeri on onneksi nyt jo aika hyvässä kunnossa. Meksikolaislääkärin lääkkeet siis tuntuvat todella tepsineen. Itse olin tänään välillä niin heikossa kunnossa että tuskin jaksoin puhua tai silmiäni avata. Nyt olo on aika hyvä oikeastaan, mutta kuumemittari väittää kyllä minun olevan edelleen yhtä kuumeinen. Saa nähdä joutuuko tässä nyt sitten itsekin lääkäriin keuhkoputken tulehduksen tai jonkun vastaavan takia. Yskä on onneksi jo vähän vähemmän raastava.
Siivoojan piti tulla tänään, mutta hänkin oli sairastunut. Sen sijaan remonttireiska tuli jatkamaan hommiaan. Se oli huvittavaa. Tyyppi katkaisi meiltä kaikki vedet ja häipyi jonnekin pitkäksi aikaa. Eikä sitten viitsinyt meille mainita mitään. Ihmeteltiin sitten aikamme että milloinkohan sitä pääsee taas vessaan? Oli se jossain vaiheessa palannut ja kytkenyt vedet päälle, kun nukuin. Suihkuunkaan ei olla tuon remonttireiskan takia päästy toviin. Siivoojan piti päästää meidät tänään aamulla alakertaan suihkuun, mutta ei hän sitten tullutkaan. Suihkun käyttökiellon piti loppua illalla, mutta kuulemma se jatkuukin huomisaamuun. Samapa tuo toisaalta, kun kuitenkin vaan oleilen kipeänä sängyn pohjalla.
Huomenna on kyllä varmaan pumpattava itsensä täyteen buranaa ja lähdettävä etsimään valokuvaamoa jonka kuvat arvon viisumiviranomaisille kelpaavat. Ei sekään ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Pitää olla oikein studiokuvat, joita pitää odottaa muutamia päiviä. Ei mitään instant-kuvia. Ja silmälasit ja korvikset on kielletty!
Vuokraemäntä on ottanut tavakseen käydä moikkamassa meitä erinäisten asioiden merkeissä joka ilta kahdeksalta. Tänään sillä oli mukanaan joku saksalais-meksikolainen tyttö äitinsä kanssa. Tyttö etsi kämppää ja meiltä kyseltiin että haluaisimmeko kämppiksen, kun tänne vielä yksi mahtuisi. Ei me nyt ajatusta aivan tyystin tyrmätty, olisihan espanjaa puhuva kämppis tavallaan kätevä. Ja vuokrakin laskisi. Mutta silti... ei ehkä kuitenkaan. Pitää sanoa vuokraemännälle huomenna. Saattoihan tyttö äiteineen tietysti järkyttyä meidän näkemisestämme, sen verran haudasta nousseilta näytimme sängynpohjalla vietetyn päivän jälkeen. Tytön äiti oli muuten saksalainen arkkitehti. Ja säät lämpenevät heidän mukaansa parin viikon päästä.
Nyt yritän nukkua kuumeen pois. En yhtään tiedä millainen sää tänään on ollut, mutta alakerran porukalla on äänistä päätellen jonkun sortin grillijuhlat tuolla etupihalla. Että kai siellä sitten ihan lämmin yö on. Vilunväreitä.
Kommentit